Nyt rupes Lyyti kirjottamaan

Hei Elisa, olen ajatellut sinua paljon. Ei haittaa, vaikka sinulla on vanha takki ja naurettava maohaalari. Sinä olet kaunis minulle.

rakkaus
Perinteisiä rakkauskirjeitä kirjoitetaan edelleen.
Anna Kumpulainen / Yle

Rakkauskirje elää ja voi hyvin, näin uskoo Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys Vestäjät Ry:n puheenjohtaja Elisa Nuutinen. Vaikka perinteisen kirjeen rinnalle ovat tulleet niin tekstiviestit kuin sähköpostitkin, on vanhalla kunnon kirjeenkirjoittamisperinteellä edelleen oma kannattajakuntansa.

-On olemassa ihmisiä, jotka keskittyvät siihen, että tulee lähetettyä kirjeitä vanhalla menetelmällä, Nuutinen uskoo.

Nainen nauraa hersyvästi, kun kysyy rakkauskirjeiden sisältöä. Hän kertoo saaneensa elämänsä aikana yhden ainoan rakkauskirjeen. Siitäkin on jo kolme vuosikymmentä aikaa.

-Minun on vaikea sanoa, mitä niissä yleensä kirjoitetaan. Kirje, jonka itse aikoinaan sain, oli kirjallinen rakkauskirje, jossa oli jonkun verran tunnetta. Oikeastaan minä ihastuin siihen sanankäyttöön, Nuutinen muistelee

Kyseinen kirje tuotti tulosta, mutta tulokset ovat olleet ja menneet. Millainen sitten on hyvä tai huono rakkauskirje? Nuutisen mukaan vähän niin kuin rakkaus.

-Kauneus on katsojan silmissä. Kirjeessä vuorovaikutus on tärkeää, kuten kaikessa kirjoittamisessa. Tekstin täytyy olla vuorovaikutuksessa lukijan kanssa. Näin on erityisesti rakkauskirjeessä, jonka halutaan tehoavan lukijaan.

Kilpailu syntyi Lyytistä

Vestäjien tämän kevään missio on hakea rakkauskirjeitä pohjois-savolaisilta kirjoittajilta. Kirjeen lähettäjä voi olla kuka tahansa 15 vuotta täyttänyt henkilö, oikea, keksitty tai nimimerkki. Kyseessä on siis kilpailu, joka on osa yhdistyksen 50-vuotista taivalta.

-Halusimme leikkimielisen rakkauskirjeen kirjoituskilpailun, jolla pyrimme tekemään kunniaa perinteiselle kirjeen kirjoittamiselle. Samalla muistutamme, että mitään kirjoittamisen lajia ei pidä hyljeksiä, Nuutinen sanoo.

Vestäjien sanoman mukaan kaikki kirjoittaminen, vaikka kauppalappujen, on ihan yhtä hyvää harjoitusta.

Viime vuonna yhdistys otti tavoitteekseen profiloitua pohjoissavolaisena kirjoittajayhdistyksenä. Pian nyt rupes Lyyti kirjoittamaan –sanonta lähti elämään. Tämän seurauksena yhdistyksessä mietittiin, että mitä tämän lentävän lauseen ympärille voisi rakentaa. Mieliin muistui, että kirjettähän Lyyti ryhtyy sanonnassa kirjoittamaan.

-Siitä tämä kilpailu sitten kehkeytyi. Voittajat julkaistaan toukokuussa, Lyytin päivänä tietenkin. Samalla Lyytin päivä julistettiin Vestäjien viralliseksi juhlapäiväksi, koska se jotenkin ilmentää meidän savolaisuutta ja sitä, että olemme savolainen yhdistys, Nuutinen turisee leppoisasti.

Kirjoittaminen monimuotoistumassa

Savolainen kirjoittamiskulttuuri ei uudella vuosituhannella ole vajonnut ikiuneen. Päinvastoin. Nuutinen arvioi, että Pohjois-Savossa henkii reipas kirjoittajahenki. Yksi maakunnan valttikortti on kirjoittajille järjestetyt koulutukset.

-Ehkä semmoinen ajatus, että on jostain Jumalan armosta kirjoittaja, on väistymässä, Nuutinen pohtii.

Hän korostaa, että kirjoittajaksi voi myös oppia. Kiinnostus kirjoittamiseen on tärkeintä. Kirjoittamisen lajien valtavasta kirjosta löytyy varmasti jokaiselle jotain.

-On mukava nähdä ihmisiä, jotka uteliaisuuttaan kokeilee jotain uutta kirjoittamisen aluetta. Sieltä saattaakin löytyä uusi potku kirjoittamiseen.

Siihen, onko kirjoittaminen ilmiönä nostamassa päätään, Nuutinen ei osaa antaa yksioikoista vastausta. Ehkä se on monimuotoistumassa. Erilaisia tekstejä värkätään valtavan paljon. Kirjoittamistahan se tekstiviestienkin lähettäminen on.

-Sanotaanko näin, että kirjailijatyyppiä palvotaan vähemmän, Nuutinen miettii.

Pohjois-Savossa erityisesti voimissaan ovat muun muassa runomatieneat, joita järjestetään useita vuodessa. Savolainen murre on Nuutisen mukaan myös paljon esillä.

Palataan lopuksi vielä tämän tekstin alkuun. Kyseistä rakkauskirjeen alkua Nuutinen kuvailee tekaistuksi.

-Ehkä se jollain tavalla antaa pontta siihen, että jokainen kirjoittaa omalla tyylillään ja jokaisella on siihen oikeus, Nuutinen päättää.

Lähteet: YLE Savo / Anna Kumpulainen