Pitääkö jo otsikossa ilmoittaa, että tässä on huumoria?

Tämä on kolumni, tätä ei ole tarkoitettu huumoriksi ja tämä pitää ottaa tosissaan. Huumori on vakava asia. Pitäkää piponne kireällä. Ja kieltäkää alushousujenne olemassaolo. YLE Lahden tuottaja Tanja Perkkiö pohtii suunvuorossaan huumoria.

huumori
Tanja Perkkiö työssään.YLE / Lahti

En väitä olevani maailman hauskin ihminen. Päinvastoin, joskus huumorintajuani koetellaan, eivätkä omat mokat aina naurata. Olen tilanne- ja tosielämän huumorin ystävä, en naura viihdeohjelmille. En ole koskaan ole katsonut Kummelia, enkä haikaile Velipuolikuun perään, saati Pulttiboissin.

Poikkeus, joka vahvistaa säännön, on kotimaisista sketsiviihdesarjoista Studio Julmahuvi. Se minua nauratti, kai siksi että se niin riipaisevasti teki parodiaa omasta työstäni. Tykkään myös Kätevästä emännästä, se on aika-ajoin jopa ihan huippu, mutten sille suorastaan ääneen naura.

Olenko siis tosikko?

Kun sketsihahmo Marja Tyrni tuli viime viikolla työpaikalle, en tiennyt mikä hän on. Nauroin silti hänen vitsikkäille sutkautuksilleen. Kohteliaisuudesta. Ne olivat hauskoja härskejä juttuja –en loukkaantunut, vaikka hän kostutti torttua. Olihan se rajoja koettelevaa, mutta kestin sen.

Marja Tyrnin kostea torttu ymmärrettiin huumorilla, mutta toista oli työkaverini Hessun viimeviikkoinen suunvuoro, jossa hän arvioi muniensa mahtumista housuihin ja kiveksille eli kasseille sopivimpia alusasuja. Hessu kirjoitti omista kokemuksistaan ja aseena oli myös huumori -vaikka vakavasta asiasta oli kyse. Minä ymmärsin vakavan ja huumorin rajan. Kaikki eivät, sillä palaute oli luokkaa: tätä en halunnut lukea.

Hessu vs. Marja

Miksi Marja Tyrni saa kostuttaa torttua, mutta Hessu ei voinut pohtia humoristisen asiallisesti pallien sopimista alusasuihin? Marja Tyrnin otsassa ei lukenut, mutta silti se näkyi: tämä on huumoria! Hessun pakinasta puuttui varoitus: tulossa on asiahuumoria, ei pidä loukkaantuman tai suuttuman!

Huumorista on paikallaan varoittaa, ettei vaan loukkaa ketään tekemällä pilaa tai hauskaa itsestään. Aina joku jossain suuttuu leikistä.

Ilmeisesti ns. alapääjuttuja ei voi tehdä asiallisesti, alapäästä voi tehdä vain härskiä pilaa tai/ja erikseen varoittaa, sillä pissivät, kakkivat, panevat ja polkupyörän keskitangolle rojahtavat ihmiset haluavat kieltää fyysisten paikkojensa olemassaolon välillä napa-polvet. Ei ihme, että peräpukamia ei kuulemma uskalleta mennä hoidattamaan. Ei iletä.

Ja silti me samat huumorintajuttomat, tiukkapipoiset tosikot naureskelemme, kun entinen huippu-urheilija käyttäytyy väkivaltaisesti, pahoinpitelee ja tekee rikoksia. Se onkin tosi hauskaa ja naurun aihe.

Loppukanootti

Ole kiltti, syö se herne ja piere päälle, sen sijaan että vetäisit herneen nenääsi. Pieru sentään naurattaa aina. Vai onko sekin loukkaavaa ja liittyy liian läheisesti kakkaan?

Lähteet: YLE Lahti / Tanja Perkkiö