1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Minun ahtaajani

Norsuni Abu Simppeli on ahtaaja. Se kun toisinaan ahtaa mahansa niin täyteen pähkinöitä ja sahtia, että sen liikuttelemiseen tarvitaan suuria satamalaitteita. Ilman niitä sitä ei saa sohvalta ylös.

Kotimaan uutiset
Harri Närhi

Silloin se yleensä tekee valituksen eläinsuojeluliittoon, mutta eivät ne sieltä ole vielä yhteyttä ottaneet. Eivät jostain syystä ota vakavasti eläinten itsensä kirjoittamia tukimuspyyntöjä. Varsinkaan elefanttien.

Meillä on Abun kanssa pikkuinen paja. Sen tuotoilla me yritämme hengissä pysyä. Pajassa tehdään pääasiassa tekstiä, mielipiteitä ja hyvinä päivinä lettuja. Lettupäivät ovat niitä, kun fantti on varmasti työpaikalla. Muulloin se on varsin usein sairaslomalla. Milloin torahampaat aiheuttavat migreeniä, milloin taas on kärsä kipeänä. Toisinaan tulee myös paha savannikauhu, joka on sukua torikauhulle. Väittää ettei siihen tarvitse savannia, kellokorttikoneen vihreä väri riittää laukaisemaan sen.

Tavallisesti meidän pajassamme menee työnjako niin, että fantti sanelee ja minä kirjoitan. Toisinaan tehdään myös toisinpäin, mutta silloin menee yleensä näppäimistö uusiksi. Ja toisinaan koko työpöytä. Silti tällä työpaikalla on varsin hyvä yhteishenki, mitä nyt joskus painitaan.

Norsu kun on tajunnut, että jollen minä olisi häntä palkannut, ei olisi varmaan kukaan muukaan. Paitsi eläintarhaan siis. On se sen verran käynyt läpi lehtien avoimia työpaikkoja -sivuja, että on alkanut aavistaa mikä on tilanne. Siksi se on useimmiten nöyrä, hoitaa hommansa ja saa siitä hyvästä viisi säkillistä pähkinöitä. Kolme aamupäivällä ja kaksi iltapäivällä.

Tällä tavalla me olemme Abu Simppelin kanssa tehneet töitä vuosikymmeniä. Ja vaikka paja on pieni ja liikevaihto menee kärsästä suuhun, ei ole yleensä ollut valittamista. Näinä aikoina kun on hyvä, että yleensä on töitä. Niinkuin kaikkina aikoina.

Mutta AKT:n lakko muutti yhtenä päivänä kaiken. Varsinkin tämä ahtaajien lakko. Siitä Abu sai nimittäin päähänsä (joka sivumennen sanoen on siis täynnä sahajauhoa), että hän menee myös lakkoon. Piti itselleen suuriäänisiä agitaatiopuheita ja kantoi työhuoneen edessä julistetta, jossa luki: Vaadimme enemmän pähkinöitä, paljullisen sahtia päivässä, lyhyemmän työviikon ja paremman irtisanomisturvan.

Yritin selvittää asiaa neuvottelemalla ja sanoin, että kun se viikottainen työaika on neljä tuntia miinus ruokatunnit ja kahvitauot, vaikea siitä on supistaa. Se kysyi asiaa liiton hallitukselta, joka siis on se itse, ja sanoi, että kenttä ei näihin ehtoihin suostu. Että nyt on aika korjata pitkään rempallaan olleet asiat ja lakkoon mennään heti. Häipyi saman tien ovesta ja viipyi pitkälle yöhön ilmeisesti liiton neuvotteluissa.

Kun aamulla yritin työhuoneeseen seisoi ovella sahdille tuoksahtava elefantti, joka sanoi. - Tästä ei mennä! Minä olen lakkovahti ja rikkurit ei täällä töitä tee! Tai aletaan kahteen lakkoon! Näetkös, sahib, nämä leijonat tässä minun takkini kauluksessa? Ne tarkoittavat, että minä olen nyt lakkokenraali, eikä tavara liiku, elleivät vaatimukset toteudu!

Yritin selittää, että olen työnantajan edustaja ja että lakko on laiton ja että tästä alkaa kohta tulla niin suuri kansantaloudellinen vahinko, että Suomi erotetaan EU:sta ja koko Skandinaviasta.

Mutta se ei fanttiin tehonnut, kun se oli katsonut opetusfilmikseen Täällä Pohjantähden alla ja siksi sanoi: - Vois olla paree, jos lahtari siitä nyt häipyys, jotteis tartte ruveta rumihia laskemahan. Pakko oli ottaa yhteyttä valtakunnansovittelijaan.

Pitkät tulivat neuvotteluista ja vaikeat, kahvin kanssa valvottiin öitä läpi ja etenkin tekstikohdat olivat vaikeita. Norsu kun ei osaa lukea. Pahasti kävivät mielipiteet ristiin myös niiltä osin, kuinka pitkään irtisanomisaikaan on suostuttava. Se ei kerta kaikkiaan uskonut, että enhän minä sitä koskaan irtisano, kun se on perhettä. Luvattiin sitten sadan vuoden irtisanomissuoja ja siihen se suostui sillä ehdolla, että saa myös itse sanoa itsensä irti ja etu säilyy samana.

Lopulta oli pakko suostua siihenkin. Palkoista sovittiin, että kolmen aamusäkin ja kahden iltapäiväsäkin sijasta se saa nyt kaksi aamulla ja kolme illalla. Sitä tämä lakkokenraali piti suurimpana voittonaan.

Nyt pajassa on taas rauhallista ja lakon päättymisen kunniaksi pidettiin myös lettupäivä. Minä paistoin letut ja Abu laittoi päälle kermavaahtoa ja - lakkoja. Liiton norsu kun on liiton norsu, vaikka lettuja paistais´.

Lähteet: Harri Närhi, Ykkösaamun kolumnisti 10.3.2010

Lue seuraavaksi