Sotaorpojen tarinat talteen

Pohjanmaan sotaorvot ry saa yli kolmivuotisen kirjahankkeensa päätökseen, kun yhdistys julkistaa lauantaina kirjan alueen sotaorvoista. Tiedot on kerätty perinteisen Keski-Pohjanmaan 35 kunnan alueelta, joka ulottuu Uudestakaarlepyystä Pyhäjärvelle.

sotaorvot
YLE / Kalle Niskala

Talvi- ja jatkosodan jälkeen alueella oli lähes tuhat sotaleskeä ja yli 2 000 sotaorpoa. Yli 400-sivuinen kirja sisältää yli sadan hengen tarinat.

Kirjatoimikunnan puheenjohtajan Mikko Himangan mukaan kirja matrikkeleineen on laajimpia Suomessa julkaistuja sotaorpoteoksia.

- Tällä on paljon liittymäkohtia näihin toisiin, varsinkin Oulun seudun kirja on tehty vähän samantapaisella kyselyluettelolla. Kyllä liittymäkohtia on, mutta kyllä tässä on myöskin oma leima, sanoo Mikko Himanka.

Kirjan julkistamisella on merkitystä paitsi sotaorvoille itselleen myös jälkipolville.

- Jos ajatellaan sotaorpoja, lukijoita, niin kyllä tämä on peili, johon omia kokemuksia varmaan vertaa, ja niitä tähän kirjaan liittyen työstää. Kyllä tämä on kirja jälkipolville myöskin, sotaorpojen lapsille ja ehkä yleistäkin keskustelua tältä pohjalta saattaa syntyä.

Tarinat kirjaksi yli 60 vuoden jälkeen

Sotaorvoista viimeisetkin alkavat olla eläkkeellä, ja vuosikymmenten takaiset traagiset muistot purkautuvat kirjan sivuille. Entinen toholampilainen, nykyinen kokkolalainen Kaarina Kerttula oli kolmivuotias, eikä itse muista, kun tieto isän kaatumisesta tuli.

- Minulle on kerrottu, että olin äidin kanssa perunapellolla kun kauppa-apulainen tuli kertomaan, että isä on kaatunut.

Yli kahdestatuhannesta keskipohjalaisesta sotaorpotarinasta kirjassa on mukana yli sata kertomusta matrikkelitietoineen. Pohjanmaan Sotaorvot ry:n sihteeri Tommi Sinko sanoo, että sotaorpo-sanakin on hyväksytty vasta äskettäin.

- Esimerkiksi tietosanakirjoissa 90-luvulta ei sotaorpo-sanaa tunneta ollenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä sana on tullut tutuksi suurelle yleisölle.

Koulutustuesta sai tietoa yllättävän harva

Useat perheet olivat monilapsisia, ja laki olisi taannut orvoille koulutustukea. Yllättävää on, että vain murto-osa sai kunnastaan tietoa tukimahdollisuuksista.

- On monta pitäjää, jossa ei ole tiedostettu sotaleskille ja sotaorvoille, jotenkin tieto ei ole mennyt perille.

- Minulle sihteerinä tuli yli 300 vastauslomaketta ja olen laskenut, että vain 20:ssä on ollut maininta, että on saanut tätä tukea, sanoo sihteeri Tommi Sinko.

Sotalesket halusivat lapsilleen parasta, sanovat sairaanhoitajaksi ja papiksi opiskelleet sotaorvot.

- Äiti olisi sanonut samana päivänä kun tieto isän kuolemasta tuli, että tytön hän varmasti kyllä kouluttaa. Selviytymiskeinot tai tarpeet olivat kyllä heränneet, sanoo Toholammilla syntynyt Kaarina Kerttula.

- Tuo huoltoeläke kyllä juoksi ja useamman sotaorpostipendin sain sitten kaatuneitten omaisten kautta, sanoo kokkolalainen Mikko Himanka.

Osa sotaorvoista sai uuden isän kun äiti avioitui. Nyt keskipohjalaisista sotaorvoistakin on joka neljäs jo kuollut - määrää pidetään suurena. Sotaorpokirjan tiedot siirtyvät jälkipolville.

- Paljon luettu isän viimeinen kirje päättyy sanoihin, oikein paljon terveisiä äidille ja pienokaiselle isältä, paljon suukkoja äidille. Se pienokainen olen minä, sanoo Mikko Himanka.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa