Lukioikäisen kouluaine vai yhteiskunnan pelastusohjelma?

Valtakunnan virallinen filosofi kirjoitti Suomelle reseptin kukoistukseen, mutta lääkkeet eivät vakuuta, Jouko Marttila pohtii kolumnissaan.

talous
Jouko Marttila
Jouko MarttilaOtto Peura

Suomeen mahtuu yksi viisas kerrallaan. Nyt on Pekka Himasen vuoro.

Tämä maailman vanhin lapsinero seuraa opettajansa, filosofi Esa Saarisen jalanjälkiä ajatustieteen popikonina, johon virallinen Suomi voi luottaa. Himanen kirjoitti hallituksen tilauksesta ”Kukoistuksen käsikirjan”, jonka opeilla Suomi selviää ikääntymisen, ylipainon ja heikon mielenterveyden aiheuttamista ongelmista.

Optimismin puutteesta nuorta filosofia ei voi ainakaan syyttää. Käsikirja lupaa, että Suomi kehittää masennukseen tehokkaan kokonaisvaltaisen hoitomuodon vuoteen 2020 mennessä. Se on Suomen vastine Yhdysvaltain avaruusohjelmalle. Miten näin mullistava hoito kehitetään?

Sitä ei kerrota, mutta sillä on hieno bittiavaruudesta tuttu nimi: hyvinvointivaltio versio 2.0.

Himanen kertoo kirjassa viettäneensä paljon aikaa kymmenvuotiaiden lapsifilosofien kanssa. He ovat paljastaneet suomalaiselle ajattelijalle suuria totuuksia ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja arvostuksesta. Yksi hieno oivallus on, että ihmisen tulisi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Sama ajatus on taidettu esittää jossain paljon vanhemmassakin kirjassa.

Himanen uskoo vahvasti tulevaisuuteen, mikä on meille mököttäville suomalaisille vaikea pala nieltäväksi. Kukoistuksen käsikirjassa on paljon paatosta ja ideoita, mutta tekstin teoreettisuus ja asiavirheet häiritsevät.

Himasen mukaan Suomi kohtaa ikääntymisen haasteen ensimmäisenä maailmassa. Se ei pidä paikkaansa. Japanilaiset ovat ikääntyneet Suomea nopeammin.

Vanheneminen ei ole alle kolmekymppiselle mikään ongelma vaan mahdollisuus. Himanen pitää ikääntymistä riemun aiheena. Ikääntymiselle pitäisi perustaa jopa oma juhlapäivä. Anteeksi nyt, mutta nuori herra filosofi on hiukan vieraantunut todellisuudesta.

Tulepa katsomaan, kun yli 70-vuotias anoppini vaihtaa vaippoja yli 80-vuotiaalle dementikkomiehelleen. Siitä on riemu kaukana. Valtakunnan virallisen filosofin kannattaisi kiertää vähemmän maailmaa ja viettää enemmän aikaa täällä kotimaassa pitkäaikaissairaiden vanhusten ja heidän omaishoitajiensa kanssa. Maailma näyttäisi silloin hiukan toiselta kuin lentokoneen ikkunasta viinilasi kädessä.

Himanen uskoo, että Suomesta voisi tulla johtamis- ja työkulttuurin sekä organisaatioiden prosessien viennin suurvalta. Mihin tämä usko mahtaa perustua? Kuinka hyvin filosofi tuntee suomalaista johtamiskulttuuria ja organisaatioita? Ansioluettelon mukaan Himanen ei ole tehnyt päivääkään niin sanottua oikeaa työtä, mutta osaa laskuttaa viisituhatta euroa tunnin puheesta.

Ehkä juuri tästä syystä ajatukset ovat ja niiden pitääkin olla lennokkaita. Käsikirjan mukaan veroja ei tarvitse Suomessa korottaa eikä menoja leikata, kunhan kasvatamme luovuuspohjaista tuottavuutta ja käännämme idealuovuuden tuloksiksi. Välillä tuntuu, että teksti on peräisin lukioikäisen idealistin kouluaineesta eikä vakavasti otettavasta yhteiskunnan pelastusohjelmasta.

Mutta yhtä kaikki, valtiovarainministeri Jyrki Katainen on jo luvannut toteuttaa kaikki Himasen ajatukset. Jäämme jännityksellä odottamaan kokoomuksen vaaliohjelmaa.

Himanen ihailee antiikin Ateenaa. Siellä kulttuuri ja keskustelu kukoistivat. Luovuus pääsi loistoonsa. Helsingistä pitäisi tehdä nyt antiikin Ateena, maailman henkinen pääkaupunki ja luovuuden keskus. Tässä päästäänkin jo lähelle kirjan pihviä: filosofi Himanen vaatii tieteiden ja taiteiden rahoitukseen reipasta yli 50 prosentin kuoppakorotusta tällä vuosikymmenellä. Lisäksi Suomeen pitäisi rahdata vuosittain politiikan ja talouden kansainvälisiä superjulkkiksia kuten Nelson Mandela ja Bill Gates inspiroimaan keskustelua.

Enemmän siis aikaa ja rahaa ajatteluun. Niinhän Ateenassakin tehtiin. Himasen mukaan Ateenan vipuvoima oli ”absoluuttisen rikastavan vuorovaikutuksen” määrä. Sanoisin, että suurempi merkitys Ateenan henkisessä kukoistuksessa oli orjuudella, muukalaisten syrjinnällä ja naisten alistamisella. Tällä reseptillä vapaat ja varakkaat syntyperäiset ateenalaiset saattoivat käyttää päivänsä filosofointiin. Olisiko Himanen valmis jakamaan samaa lääkettä?

Historian taakka taitaa painaa Ateenaa ja koko Kreikkaa tänäkin päivänä. Aikaa käytetään enemmän puhumiseen kuin tekemiseen. Siksi maan talous on romahduspisteessä ja horjuttaa koko euroalueen tulevaisuutta. Talouden virheitä ei pelkästään kulttuuria kukoistamalla korjata.

Euroopasta on kovaa vauhtia tulossa maailman suurin vanhainkoti ja ulkoilmamuseo. Tämä torjutaan vihreällä informaatio- ja vuorovaikutustaloudella. Käytännössä se voisi merkitä puhtaan ympäristö- ja energiatuotannon sekä työhyvinvointiin tehtävien investointien verovapautta. Ei mikään uusi ajatus, sillä verotus ohjaa jo tällä hetkellä teollisuutta ympäristöä ja työntekijöitä säästäviin investointeihin.

Ympäristö- ja energiateollisuutta Himanen hehkuttaa Suomen uutena Nokiana. Energiaeurojen syytäminen Venäjälle on lopetettava, mutta millä tuonti korvataan? Siihen käsikirja ei vastaa.

Kirjan mukaan ympäristöasioista tulee seksikkäitä vasta, kun ihmiset pitävät seksikkäänä rakastelemista sähköautossa. Omia kokemuksiaan sähköautosta filosofi ei paljasta. Jos paljastaisi, niin kirjaa luettaisiin varmasti laajemmissakin piireissä.

Yksi selkeä ja toteuttamiskelpoinen ehdotus kirjasta sentään löytyy: epäterveellisten ruoka-aineiden verotuksen kiristäminen. Hallitus hoi! Rasva- ja sokeri on heti verollepantava.

Lähteet: Jouko Marttila / YLE Radio 1 Ykkösaamun kolumnisti Kirjoittaja on yrittäjäksi ryhtynyt entinen Suomen Pankin viestintäpäällikkö.