Juoruileva delfiini haastaa ihmisen ylivertaisen älyn

Meillä ihmisillä on puhumisen lahja ja näppärät kädet. Siksi meistä on tullut lajeista vahvin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me olisimme ylivertaisen älykkäitä. Delfiineillä on esimerkiksi oma kieli, jota ne käyttävät paitsi itsensä esittelyyn ja toistensa tunnistamiseen, myös juoruamiseen. Voiko juoruilua harrastaa, jos ei ole älykäs?

tiede
delfiini
EPA/NIC BOTHMA

Ihmisen kohdalla älykkyyden määrää voi mitata erilaisin testein mutta eläimen älykkyys on vaikeampi osoittaa. Tosin ihmisten älykkyystestitkään eivät kerro koko totuutta, sanoo tutkija, tietokirjalija Jussi Viitala.

- Ihmisen älykkyystestiä ei missään tapauksessa voi soveltaa muihin lajeihin. Mutta toisaalta viimeisin tutkimus osoittaa, että ei perinteisessä älykkyystestissä mitattu älykkyysosamäärä osoita kuin yhden osan ihmisen älyllisistä kyvyistä. Esimerkiksi luovuus jää kokonaan sen ulottumattomiin, samoin rationaalisuus eli järkevyys. Eli korkea älykkyysosamäärä ei pelasta ihmistä tyhmältä käyttäytymiseltä tai tyhmiltä päätöksiltä, Viitala täräyttää.

Vaistot ohjaavat myös ihmistä

Uudessa kirjassaan "Älykäs eläin" Viitalaa haastaa meidät pohtimaan, onko ihminen sittenkään älyllisesti niin ylivertainen kuin oletamme.

- Ihmisen käyttäytyminen ei ole niin järkevää ja älykästä, vaan se pohjautuu samalla tavalla vaistoihin kuin muillakin lajeilla. Ajatellaan nyt vaikka väestönkasvua: meitä on jo viisi miljardia liikaa ja maapallon on liikakansoitettu mutta kun seksi on niin mukavaa, ihmiskunta vain lisääntyy. Samalla tavalla kun katsotaan, miten kahmitaan omaisuutta keinoista välittämättä, niin ei sellaisella asenteella luontoa saada missään tapauksessa pelastettua, Viitala lataa.

Uhkakuvia siis on ja siksi ihmisen mielen rakenteiden pohtiminen on Viitalan mukaan tärkeää. Hänen mielestään nyt on käynnissä viimeinen testi sille, onko ihminen älykäs vai ei.

- Kyllähän se mahdollista on, että teknologian avulla ihminen vielä onnistuu kääntämään kehityksen suunnan siten, että ympäristö säilyy ja me pysymme täällä, Viitala pohtii.

Näppärät kädet ja kirjoitustaito

Mistä meille ihmisille sitten on syntynyt sellainen mielikuva, että me olemme kaikkien muiden lajien yläpuolella? Ei kai se pelkkään mielikuvitukseen voi perustua? Ei, vastaa Viitala. Avainasemassa ovat kädet.

- Se, miksi me olemme näin voimakas laji, on varmasti kädentaitojen seurausta. Kun ajatellaan ihmisen kulttuurievoluutiota, niin kyllähän se perustuu pitkälle kädentaitoihin, ne mahdollistavat esimerkiksi kirjoitustaidon. Toinen seikka, joka meillä on, mutta jota ei ole toisilta lajeilta vielä löydetty, on aivojen puhekone. Meillä on vasemmalla puolella aivoja sellaisia alueita, joiden ansiosta me pystymme puhumaan. Ja kun se pystytään siirtämään kirjallisena sukupolvelta toiselle, niin tämä on kasannut ihmiselle niin paljon tietoa, että maailmaa hallitsemme, Viitala sanoo.

Kielelliset valmiudet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään ihmiseen, vaan myös eläimiltä löytyy huippukehittyneitä ja tehokkaita viestintäkeinoja.

- Jo lintujen hälytysäänissä on hyvin usein sisällä tieto siitä, miksi hälytys on annettu. Sanotaan, että korpilla on jopa oma hälytysäänensä jokaiselle merkittävälle pedolle: itärajan karhukuvaajat puhuvat korpin karhuhuudosta ja Lapissa on todettu, että muuttohaukalle on oma huutonsa. Korpilla on siis periaatteessa kieli, jolla se kertoo, Viitala toteaa.

Delfiinit puhuvat pahaa poissaolijoista

Valaat ovat eläinmaailmassa ihan oma lukunsa, mitä viestintään tulee.

- Niillä näyttää olevan paljon kielellisiä valmiuksia. Esimerkiksi delfiineillä on jokaisella oma nimi eli identiteettivihellys, josta se tunnistetaan ja jota se itse käyttää aina ennen omaa puheenvuoroaan; näin tiedetään, kuka milloinkin on äänessä. Tämä identiteettivihellys todistaa senkin, että delfiinit osaavat jopa juoruilla. Skotlannin rannikolla tutkijat huomasivat, että pieni delfiiniparvi toisteli tavan takaa sellaisen lauman jäsenen vihellystä, joka ei sillä hetkellä ollut mailla eikä halmeilla. Eli kun on poissa, heti puhutaan pahaa, Viitala naurahtaa.

Toinen esimerkki, joka pakottaa pohtimaan delfiinien älykkyyttä, tulee Brasilian rannikolta. Siellä delfiinit ovat ryhtyneet auttamaan paikallisia kalastajia ajamalla kalaparvia heittoverkkojen ulottuville. Delfiinit myös antavat kalastajalle merkin, milloin verkko pitää heittää. Jos kalastaja ei älyä heittää verkkoa oikealla hetkellä, delfiinit ottavat nokkiinsa eivätkä ilmesty paikalle muutamaan aikaan.

- Ei tiedetä, hyötyvätkö delfiinit tästä itse mitään. Tulee vähän mieleen, että noinkohan ne vain siinä auttavat rannikon köyhiä kalastajia, tuntevat myötätuntoa, Viitala aprikoi.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Sanna Pirkkalainen