Italia kinaa pappien selibaatista ja naispappeudesta

Muutoshaluiset katolilaiset sanovat, että pappien naimattomuuspakon ja pedofiliataipumusten välillä on olemassa selvä yhteys. Kirkon edistyksellinen osa Italiassa on jo vuosien ajan puolustanut pappien mahdollisuutta mennä naimisiin.

kulttuuri

Sunnuntaina myös virallisen kirkon edustaja, kardinaali Carlo Maria Martini kehotti kirkkoa miettimään uudestaan katolisten pappien selibaattipakkoa. Kirkkoa ja itse paavia syytetään siitä, ettei katolinen kirkko ole ottanut riittävän vakavasti eri puolilla maailmaa paljastuneita pappien pedofilia-tapauksia.

Suuri yleisö tuntee vain paavin edustaman virallisen katolisen kirkon, vaikka on olemassa toinenkin katolinen kirkko.

Se elää saman katon alla, mutta saa harvoin äänensä kuuluviin. Sillä on kuitenkin paljon edustajia katolisissa maissa. Yksi maailman suurimpia muutoshaluisten katolisten järjestöjä on Itävallassa ja Saksassa syntynyt Wir sind kirche eli Me olemme kirkko.

Pappien selibaatti ei ole uskontoon liittyvä totuus

Juuri näinä viikkoina, kun kaikkialla kauhistellaan lukuisten katolisten pappien seksuaalisia rikoksia, edistykselliset katoliset ovat saaneet hieman tilaa Italian tiedotusvälineissä. He ovat voineet selittää, että kaikki katoliset eivät pidä pappien selibaattia välttämättömänä eivätkä Raamatusta periytyvänä, uskoon liittyvänä totuutena.

Edistykselliset katoliset liittävät selibaatin nimenomaan siihen historialliseen prosessiin, jonka kuluessa papeista tuli muista kirkon jäsenistä erillään elävä, ruohonjuurikristittyjen yhteisöjen yläpuolella ja ulkopuolella oleva kasti. Selvä välimatka papiston ja rivikristittyjen välillä vakiintui samaan aikaan kuin kun selibaatin pakollisuus, eli vasta ensimmäisen vuosituhannen alussa.

Raamattu ei estä naispappeutta

Italian Me olemme kirkko muistuttaa myös, että alkuaikojen kristittyjen keskuudessa naisilla oli usein johtava asema kirkossa. Järjestön mielestä naisten pappeudelle ei ole raamatullista estettä.

Me olemme kirkko korostaa myös sitä, että 1960-luvulla pidetty historiallisesti merkittävä kirkolliskokous, Vatikaani II, asetti valiokunnan pohtimaan syntyvyyden säännöstelyä. Sen enemmistö kannatti avoimempaa kantaa asiassa, mutta vähemmistön näkemyksestä tuli virallinen kanta.

Liittyykö pedofilia pappien naimattomuuteen?

Edistykselliset katoliset syyttävät paavi Benediktus XVI:tta siitä, että tämä on järjestelmällisesti yrittänyt kätkeä katolisten pappien seksuaalirikokset. 60-luvun kirkolliskokouksen teologisena neuvonantajana toiminut Hans Küng muistuttaa, että ennen kuin Joseph Ratzinger valittiin paaviksi, hän johti 24 vuoden ajan katolisen kirkon oppien puhtautta valvovaa organisaatiota.

Vuonna 2001 Ratzingerin organisaatio hyväksyi vakavia seksuaalirikoksia käsitelleen asiakirjan, mutta se julistettiin täysin salaiseksi. Hans Küngin mielestä paavin Irlannin pedofiliaa koskeva paimenkirja ei ota kantaa perusongelmaan, selibaattiin.

Edistyksellinen kirkon osa on liittänyt kirkonmiesten seksuaaliset väärinkäytökset pappien naimattomuuteen, mutta Vatikaanissa tätä yhteyttä ei tunnusteta.

Sunnuntaina kuitenkin eräs virallisen kirkon edustaja, avoimuudestaan tunnettu Milanon entinen arkkipiispa, kardinaali Carlo Maria Martini kehotti kirkkoa miettimään uudestaan katolisten pappien selibaattipakkoa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Liisa Liimatainen, Rooma