1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kristian Smeds

Smedsiä Oulun kaupunginteatterissa

Liminkalaisen kuvataiteilija Vilho Lammen elämään pohjautuva Jumala on kauneus nähdään viimein Oulun kaupunginteatterissa. Kristian Smedsin ohjaus Paavo Rintalan romaanista tuli ensi-iltaan jo kymmenen vuotta sitten.

Kristian Smeds toi Vilho Lampi -näytelmänsä Ouluun. Kuva: YLE / Marko Siekkinen

Tätä lähemmäs ei Smeds oikeastaan voisikaan päästä liminkalaisen kuvataitelijan, Vilho Lammen lakeuksia. Jumala on kauneus on kiertänyt muuta Suomea ja nähty ulkomaillakin, mutta nyt se on täällä. Mainetta niittäneen ohjaajan käsittelyssä taidemaalari muuttuu vertauskuvalliseksi hahmoksi, joka etsii vastauksia elämän suuriin kysymyksiin

Tiistaina ja keskiviikkona Oulussa nähtävä esitys kuvaa epäsovinnaisen taitelijan elämänkaarta. Kristian Smedsin mukaan näytelmän Vilho Lampi on vertauskuvallinen, elämän suurten kysymysten äärellä painiskeleva hahmo. Voimakkaista henkilökuvista ja maisemamaalauksista tunnettu Lampi koki taiteilijana useimpien kollegoidensa tapaan sekä kritiikkiä että arvostusta. Suuret tunteet antoivat suunnan tinkimättömälle työlle.

- Ehkä se, mikä siinä Lammessa on poikkeuksellista tai kunnioittavaa, on tietty pelottomuus kohdata selittämätöntä elämännälkää, mikä hänen sisällänsä selvästi oli. Ja tietty ehdottomuus. Hänhän maalasi pakkasessa haapaa ja palellutti sormensa, koska hän halusi tietää, että miltä tuntuu olla haapa pakkasessa. Tietyssä mielessä siinä on jotain ihmeellistä, samaan aikaan tuntuu, että jopa fundamentaalista järjetöntä, toisaalta taas jotenkin ihailtavaa kiihkeyttä niiden asioiden edessä, mitä hän etsi, Smeds painottaa.

Elämän kiihko

Vilho Lampi on myös metafora yleisemmälle tasolle, ohjaaja jatkaa.

- Ehkä siinä piirtyy kuva ihmisestä, joka etsii kiihkeästi elämään vastauksia, elää kiihkeästi, hakee merkitystä omalle olemassaololleen. Ja sekin, että hän viime kädessä on taiteilija, ei ole mielestäni niinkään olennainen asia, vaan se halu päästä kiinni elämään, ymmärtää sitä, elää täysillä. Se prisma on kyllä aikamoinen niin kuin Lammen elämäkin.

Lampea esittää Smedsin ohjauksessa viisi näyttelijää: kolme miestä ja kaksi naista. Se on tätä päivää, vakuuttaa Smeds. Yhtäläisyyksiä löytyy myös ajankuvista: Lampi työskenteli suurten yhteiskunnallisten mullistusten keskellä ja myös nykyajan ihmistä vaaditaan sopeutumaan miltei mahdottomiin.

- Kännykät ovat ja internet ovat tulleet ihmisten päivittäiseen elämään. Ajan ja paikan entinen ykseys on hajonnut. Ihmisen täytyy olla samaan aikaan eri paikoissa ja näin itse asiassa lähestytään kvanttifysiikan lakeja.

- Mutta ei tätä aikaa voi tylsäksi sanoa. Ei meinaa millään pysyä vauhdissa mukana, Hyvin usein sitä vaan istuu ja ihmettelee, mitä kaikkea on.

Smeds sanoo katsoneensa mielenkiinnolla, miten esitys on muuttunut vuosien mittaan. Pohjoinen ulottuvuus tuo Oulussa esitykseen mukaan jotain aivan erityistä.

- Uskon, että kyllä semmonen tietynlainen erityinen fiilis varmaan syntyy katsomon ja näyttleijöiden välillä, johtuen juuri siitä, että on paljon ihmisiä joille Lampi ja Paavo Rintala on ehkä läheisempiä kuin monelle muulle.