1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Mikä on todellista suklaata?

Silaus vaaleaa marmeladipatukan päällä vai tukeva pala tummankitkerää? Mikä on suklaata? EU:lta kysymys on kirvoittanut direktiivin, jonka pontimena eivät tosin olleet maku- vaan talouskysymykset.

EU:n edeltäjän ajatuksen mukaan suklaan tekee ennen muuta siinä käytetty rasva: vain kaakaovoi kelpasi. Tuolloin päätettiin, että suklaasta ainakin 35 prosenttia on oltava kaakaomassaa ja 19 prosenttia kaakaovoita.

Mutta kun Britannia, Irlanti ja Tanska liittyivät yhteisöön 1970-luvulla, ne saivat poikkeusluvan valmistaa omille markkinoilleen suklaata, jossa nämä vaatimukset eivät täyttyneet. Saman luvan saivat liittyessään myös muun muassa Suomi ja Ruotsi.

Keski-ja Etelä-Euroopan tumman suklaan maissa "kioskisuklaa" sai kohottelemaan kulmakarvoja. Ihmisten katsottiin menettäneen makuaistinsa ahmittuaan lapsesta asti suklaata, josta todellinen maku oli tapettu lisäämällä runsaasti sokeria ja keinomausteita.

Niitetyn heinän tuoksua

"Oikean suklaan" ystävien mukaan sokerista saa toki hetkeksi halvan humalan mutta todellinen kohottava vaikutus tulee kaakaon luontaisista kemikaaleista - samoista, joita ihmisen aivot tuottavat, kun hän innostuu tai rakastuu.

Vannoutuneimmille suklaapuristeille suklaa on kuin viini. Molempia haistellaan ja maistellaan hartaina, ja rypäle- ja kaakaopapulaatujen kasvualueista ja -olosuhteista käydään yhtä kiihkeitä keskusteluja.

Rotterdamin yliopiston johtama kansainvälinen ryhmä taas tutki Välimeren alueella syötävän ravinnon vaikutusta terveyteen. Laskennallisesti tultiin siihen tulokseen, että alueelle tyypilliset ateriat suklaineen veisivät amerikkalaisten sydäntautiriskistä peräti kolme neljännestä.

Ihanneruokavaliossa olisi vihannesten, hedelmien, kalan ja punaviinin ohella sata grammaa tummaa suklaata päivässä. Myös muissa tutkimuksissa suklaan päiväannos oli sata grammaa.

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Antti Aro kaataa kylmää vettä tutkimustuloksista innostuneiden niskaan. Hänen mukaansa suklaata syödessä kannattaa sittenkin miettiä enemmän energia- kuin muuta sisältöä ja hankkia suojaavat flavonoidinsa marjoista, hedelmistä ja sipulista.

Suklaan yli 300 ainesosassa on kuitenkin vielä paljon tutkittavaa. Valtaosa on edelleen lähes tuntemattomia, mutta kaakaovoista tiedetään, että se voi vaikuttaa aivojen serotoniinitoimintaan ja auttaa sitä kautta ehkä depressioon. Tutkimuskohteena sen luulisi olevan Suomessa mielenkiintoinen mielialaongelmien yhä yleistyessä.

Anniina Wallius, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) >>> Intiaanien lemmenjuomasta suurteollisuudeksi >>> Suklaan koti on päiväntasaajalla

Direktiivin mukaan viisi prosenttia tuotteen painosta saa olla muuta kasvisrasvaa kuin kaakaovoita. Hyväksytyt vaihtoehdot ovat hinnaltaan keskimäärin kymmenesosan kaakaovoin hinnasta.

Sen sijaan direktiiviin ei sisällytetty vastapuolen vaatimusta vaihtoehtorasvan merkitsemisestä kääreeseen selvin kirjaimin. Tuoteselosteessa rasvapitoisuudet ovat kuitenkin nähtävissä.

Länsi-Afrikalle, josta EU-maat ostavat lähes kaikki kaakaopapunsa, rasvapäätös on vakava. Taloudellisten menetysten lisäksi se voi pahentaa ympäristöongelmia, jos suklaatehtaat alkavat kaakaovoin sijasta kysellä enenevässä määrin esimerkiksi bassiarasvaa, joka on yksi direktiivin hyväksymistä vaihtoehdoista.

Sapotillakasvien siemenistä puristettua bassiarasvaa on vanhastaan käytetty saippua-, kynttilä- ja margariiniteollisuudessa. Viljely vaatii runsaasti vettä, mikä on iso haaste Afrikalle. Kaikki jalostuslaitokset ovat bassiankin tapauksessa teollisuusmaissa, Euroopassa ja Japanissa.

Direktiivin arvostelijat muistuttavat myös kansainvälisestä kaakaosopimuksesta, jonka EU allekirjoitti vuonna 1993. Siinä EU lupasi suojella ja edistää kaakaolle rakentuvia talouksia. Muilla kansainvälisillä sopimuksilla EU on lisäksi sitoutunut antamaan etuaseman Afrikan sekä Karibean ja Tyynenmeren maiden tuotteille.

Tummalle suklaalle kehuja terveystutkijoilta

Suklaadirektiivi ei ehkä saanut kansalaisten suurta huomiota, mutta viime vuosien uutiset, joiden mukaa suklaa on terveellistä, ovat herättäneet laajalti tyytyväistä hyrinää.

Kreikkalainen tutkimusryhmä havaitsi, että tumma suklaa saattaa auttaa verisuonia laajentumaan ja ehkäistä niiden tukkiutumista. Italialainen tutkimusryhmä puolestaan tuli siihen tulokseen, että haitallista hapettumista estävät antioksidantit lisääntyivät tummaa suklaata syöneiden elimistössä.

Myös suklaasta käytetyt adjektiivit tuovat mieleen viiniarvostelut: happamanmakea, voinen, hedelmäinen, paahdettu, nahkainen, tanniininen... Maun saatetaan sanoa muistuttavan vastaniitetyn heinän tuoksua, tupakkaa tai villiyrttejä, mutta huonossa tapauksessa se voi olla savuinen, metallinen tai lääkemäinen.

Puristien mielestä aidossa tummassa suklassa tulee olla yli 50 prosenttia kaakaomassaa, vaikka rahvaalle myydäänkin tummana suklaana jopa vain 29-prosenttista. Vasta 70 prosentilla suklaa kelpuutetaan todelliseen voittajaluokkaan.

Tiukimmille suklisteille maitosuklaakin on kauhistus, mutta muut sanovat sen kenties kelpaavan, kunhan kaakaoprosentti on yli 30. Valkoinen suklaa sen sijaan on suklaakeskustelun musta lammas, sillä siinä on kaakaosta vain voi. Vaihtoehtoisille rasvoille direktiivin lupa

Suklistien piirit voivat olla kiihkeät, mutta ne ovat pienet. Valtaosan ostopäätöksissä eivät kaakaomassaprosentit paina, eivätkä ne siten ole suurteollisuudellekaan tärkeitä. Toisin on suklaan kaakaorasvapitoisuuden laita, sillä siitä on nipistettävissä lisävoittoja.

Etenkin brittiteollisuus lobbasi uutterasti EU:ssa direktiiviä, joka sallii kaakaovoin vähentämisen muillakin kuin kansallisilla markkinoilla. Perusteena oli, että EU-maiden tuotteiden on saatava liikkua vapaasti EU:n hengessä. Pitkään kiistelty direktiivi tuli voimaan toissa vuonna.