Vääriä johtopäätöksiä

Mistä ajonopeuksien lasku johtuu? Onko lentäminen autoilua turvallisempaa? Miksi ydinvoimaa pelätään enemmän kuin aurinkoa? Jouko Marttila tekee tällä kertaa oikeita ja vääriä johtopäätöksiä:

Kotimaa
Peltipoliisi, henkilöauto ja lentokone.
YLE

Helsingin Sanomat uutisoi, että ajonopeudet liikenteessä laskivat tämän talven aikana merkittävästi viime vuodesta. Lehden pääkirjoituksessa palattiin aiheeseen ja kehuttiin poliisin toimintaa. Nopeuksien laskun todettiin johtuvan liikennevalvonnan tehostumisesta. Hyvä poliisit! Lisää määrärahoja ja valvontaa maanteille.

Poliisin propaganda uppoaa lehdistöön helposti. Tälläkään kertaa kukaan ei kyseenalaistanut poliisin esittämää tulkintaa tilastoista. Tehokkaampi valvonta ja nollatoleranssi johtavat siis automaattisesti ajonopeuksien laskuun koko maassa.

Toimittajana olisin hieman kyseenalaistanut asioiden syy ja seuraus -suhteita. Oliko johtopäätös varmasti oikea, vai olisiko runsaslumisella talvella ja teiden liukkaudella ollut jotain vaikutusta ajonopeuksiin? Eikö huonolla kelillä ajeta yleensä hitaammin? Ja toisaalta, miksi liikennevalvonnan lisääminen olisi alentanut nopeuksia poikkeuksellisen paljon juuri tänä talvena, jos muina talvina näin ei ole käynyt?

Syytä ja seurausta ei ole helppo havaita. Siksi johtopäätöksetkin jäävät puolitiehen. Mediassa ilmiöille haetaan nopeaa ja yksinkertaista selitystä.

Amerikkalainen nuoren polven ekonomisti Steven Lewitt on kiinnostunut talouteen ja elämään yleensä liittyvistä itsestäänselvyyksistä, jotka eivät olekaan itsestään selviä. Yksi hänen havainnoistaan liittyy myös poliisin toimintaan. Rikollisuuden lasku New Yorkissa ja muualla Yhdysvalloissa on yleisesti liitetty poliisityön tehostumiseen ja nollatoleranssiin. Lewitt halusi selvittää asiaa syvällisemmin ja havaitsi, että yksi keskeinen syy rikosten vähenemiseen olikin abortin laillistaminen Yhdysvalloissa vuonna 1973.

Mitä tekemistä abortilla on rikollisuuden kanssa? Lewittin mukaan ei toivotuilla ja muuten vaikeisiin oloihin syntyneillä on selvästi muita suurempi todennäköisyys ajautua lain väärälle puolelle. Kun abortti laillistettiin, potentiaalisten rikollisten määrä laski dramaattisesti ja vaikutukset alkoivat näkyä 90-luvun rikostilastoissa. Poliisin toimet eivät siis yksinään tilastoja kaunistaneet.

Yksi yleisimpiä liikenteeseen liittyviä harhaluuloja on, että lentomatkustaminen on moninverroin autoilua turvallisempaa. Näin päätellään, koska lento-onnettomuuksissa kuolee hyvin vähän ihmisiä suhteessa autoiluun. Joku on jopa väittänyt, että lentoloman vaarallisin etappi on autokyyti kotoa kentälle.

Steven Lewitt on laskenut, että autossa ja lentokoneessa voi itse asiassa matkustaa yhtä turvallisesti. Kuolemaan johtavia onnettomuuksia sattuu saman verran, kun ne suhteutetaan käytettyyn matka-aikaan. Lentokoneessa istutaan murto-osa siitä ajasta, minkä ihmiset viettävät auton ratissa. Se tasoittaa todennäköisyydet.

Mikä tuntuu vaaralliselta, ei sitä välttämättä ole, ja päinvastoin. Esimerkiksi uima-allas tappaa Yhdysvalloissa enemmän lapsia kuin käsiaseet, vaikka aseet ovat jatkuvasti otsikoissa. Vastaavasti auringon säteily on ihmiselle huomattavasti vaarallisempaa kuin ydinvoima. Suomessa kuolee vuosittain 120 ihmistä ihosyöpään. Ydinsäteily ei ole tappanut Suomessa yhtään ihmistä.

Ydinvoima on meillä taas otsikoissa, kun hallitus päättää uusista ydinvoimaluvista. Media kyselee mielellään kansalaisten mielipiteitä ydinvoimasta ja sähkön hinnasta. Kyselyt johtavat helposti harhaan ja vääriin johtopäätöksiin. Pelkällä kysymyksenasettelulla saadaan helposti haluttu lopputulos.

On eri asia kysyä, kannatatko ydinvoimaa kuin kysyä, pitäisikö Suomessa käytetty energia tuottaa Suomessa vai Venäjällä. Ensimmäiseen kysymykseen voi aika helposti vastata, että en kannata ydinvoimaa, mutta toinen kysymys vaatii enemmän pohdintaa. Jos vastustaa lisäydinvoimaa, niin voi silti olla sitä mieltä, että ydinvoima kannattaisi venäläisten ydinvoimaloiden sijasta tuottaa suomalaisissa laitoksissa. Viime vuonna Suomessa käytetystä sähköstä 14 prosenttia tuotiin Venäjältä.

Risusavotalla, tuulimyllyillä tai aurinkopaneleilla tuontisähköä on lyhyellä aikavälillä mahdoton korvata.

Yle kysyi kansalta sähkön hinnasta ja raportoi, että enemmistö ei usko lisäydinvoiman alentavan sähkön hintaa. Mihin tällä kyselyllä tähdättiin? Mitä edellytyksiä kansalaisilla on ylipäätään arvioida sähkön hinnan kehitystä, kun sähkömarkkinoiden ammattilaisetkaan eivät sitä osaa ennustaa. Sähkön kulutuksen, raaka-aineiden hintojen, sademäärien ja muiden muuttujien tunteminen eivät kadunmiehen kalupakkiin kuulu.

Jos tutkimuksella tavoiteltiin vaikutelmaa, että lisäydinvoimaa ei kannata rakentaa, koska sähkön hinta tuskin laskee, niin siinä ehkä onnistuttiin. Mitään järkeviä johtopäätöksiä kyselystä ei voi tehdä. Tulokset voisi esitellä sarjassa nollatutkimuksia.

Mediassa näkyy hyvin vähän pohdintaa siitä, mihin ydinvoimaa oikeasti tarvitaan. Mitkä ovat sen ympäristövaikutukset muuten kuin aivan laitoksen välittömässä läheisyydessä? Yksittäisen kesämökkitontin menettäminen on ehkä omistajalle iso asia, mutta siitä voi tuskin tehdä valtakunnallista kohtalonkysymystä.

Entä jos ydinvoimaa ei rakenneta? Mitkä ovat vaihtoehdot? Miksi ydinvoiman vastustajat hyväksyvät ydinsähkön ostamisen Venäjältä, mutta yrittävät estää sen rakentamisen Suomeen?

Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia liian vähän. Ydinvoima vetoaa tunteisiin enemmän kuin järkeen ja on siksi arka paikka kansanedustajille. Vaara on, että hekin tekevät vääriä johtopäätöksiä hämärien kyselyjen ansiosta. Kansanedustajat on joka tapauksessa valittu tekemään päätöksiä puolestamme. Itse en äänestäisi ketään, joka ei uskalla kertoa avoimesti mielipidettään ydinvoimasta.

Ja seuraaviin vaaleihin on enää vuosi aikaa

Lähteet: Jouko Marttila, Ykkösaamun kolumnisti 13.4.2010