Mylsäläisten muistoissa sekoitus ylpeyttä ja katkeruutta

Tietokirjailija Tarja Raninen kokoaa 60-70 -lukulaisten myllykoskelaisnuorten tarinoita kirjaa varten. Itsekin paikkakunnalla tuolloin asunut Raninen kuvailee kyläyhteisöä erikoiseksi.

Manila
"Waldenin Myllykosken" maisemaa 50-luvulta.Reino Ylén

Tarja Raninen ei ollut käynyt entisellä kotiseudullaan muutamaan kymmeneen vuoteen, mutta kirjaprojekti vei takaisin lapsuusmaisemiin. Moni asia oli poissa ollessa ehtinyt muuttua.

- Kun menin sinne, niin huomasin, että keskusta on vaihtanut paikkaa.

Myllykosken tehdaspaikkakunta on Tarja Ranisen mukaan mielenkiintoinen paikka koko 60-70 -luvun nuorisosukupolven ajankuvan tutkimisen kannalta.

- Myllykoski eli hurjaa kukoistuskautta. Siellä oli paljon sellaisia asioita ja paikkoja, joita ei enää ole, Raninen kertoo.

Myllykoskelta Manilaan

Tarja Raninen kertoo, että hän on itse tajunnut entisen asuinpaikkakunnan arvon vasta ajan- ja paikanvaihdon jälkeen. Kuten Raninenkin, moni myllykoskelainen lähti paikkakunnalta kun tilaisuus tarjoutui.

- Kyllähän se kuitenkin oli pieni paikkakunta. Sitä janottiin kovasti maailmalle.

Myllykosken entisiä nuoria on ajautunut niin Tukholmaan kuin Yhdysvaltoihinkin. Eksoottisin myllykoskelainen maastamuuttaja päätyi Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan asti.

Tehdas ja sukujuuret toisaalta houkuttelivat monet jäämään paikkakunnalle.

Ei pelkkää positiivista

Ranisen keräämien tarinoiden seassa on tietenkin paljon lämpimiä muistoja, mutta myös kritiikkiä. Paikallinen koululaitos on yksi ihmettelyn aihe. Pakollinen aamuhartaus ja opettajien pitämä kuri on ihmetyttänyt jälkeenpäin.

- Opettajat saattoivat olla aika ankaria. Siihen ei kukaan puuttunut. Kai ajateltiin, että tukkapölly on ihan paikallaan.

Raninen itsekin suhtautuu lapsuudenkotiinsa ristiriitaisin tuntein.

- Se Myllykosken yhteisö, kyllä se vähän erikoinen jotenkin oli. Siitä jäi jonkinlainen kotipaikkaylpeys tai kotipaikkakatkeruus, Raninen naurahtaa.

- Monet puhuvat siitä, että se oli Rudolf Waldenin unelma koko paikkakunta. Hän yritti rakentaa siitä tietynlaisen, mutta kun ihmiset eivät aina sovi rakennettuun muottiin. Siitä syntyi jotenkin sellainen kapina.

- Tehtaan työläiset ja herrat -luokkajako oli hirveän suuri. Se on niin omaleimainen paikkakunta, että ehkä sitä sen takia muistellaan nyt niin paljon.

Tarja Raninen kerää tarinoita, valokuvia ja dokumentteja kirjaansa varten vielä huhti-toukokuun ajan. Projektin etenemistä voi seurata Myllykoski-klubin verkkosivuilta.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Jaakko Mäntymaa