Vokaalihaitarilla ja unikkofilosofialla suomalaisten salaisuuksiin

Onko Suomi ööötä ja ääätä örveltäviä köriläisiä, jotka eivät ryyppää humaltuakseen vaan hankkiakseen itselleen krapulan? Vai ovatko suomalaiset moderniin elämäntapaan totuttautunut alkuperäiskansa, joka hallitsee kommunikoimisen ilman sanoja?

Ulkomaat
Koira patjalla, jossa on Marimekon Unikko-kuosi
Marimekko on suomalaisille kuin toinen kansallislippu, kirjoittaa Wolfram Eilenberger. Kuvassa löhöilyhuonekaluja valmistavan Fatboyn patja koirille.Fatboy ja Marimekko

Entä elättääkö 30-miljoonainen Suomen kansa itsensä valaiden ja hylkeiden pyynnillä, kuten eräs berliiniläisnainen väittää kaupungin äveriäimmällä ostoskadulla Kurfürstendammilla?

Saksalaisten Suomi-kuvaa ei rakenneta pelkästään design-näyttelyillä sekä Suomen Berliinin suurlähetystön ja Suomen Saksa -instituutin massiivisella kulttuuritarjonnalla vaan myös kahdella aihetta avartavalla kirjauutuudella.

Niistä toisessa 24 vuotta Suomessa asunut ja kahdesti suomalaisen naisen kanssa avioitunut toimittaja-kirjailija Roman Schatz tarjoaa saksalaisille Suomen käyttöohjeita.

Toisessa Turussa opiskellut filosofi-toimittaja-kirjailija Wolfram Eilenberger kertoo vihkiytymisestään suomalaisen elämänmenon salaisuuksiin ennen astumistaan suomalaisen nuorikkonsa kanssa papin eteen.

Hitler ja Suomi

Siinä missä tv:stä tuttu humoristi ja sketsinikkari Schatz tarjoilee maanmiehilleen Suomi-kliseiden sekametelisoppaa, Eilenberger kahlaa filosofina Suomi-suota sisäisten tuntemustensa avulla.

Hän löytää kuin löytääkin suomalaisten outouksista sellaista elämäneliksiiriä, mikä on kadonnut muualta Euroopasta.

Jos unohdetaan Nokia, järvet, metsät, hyttyset, sauna, viina, talvi, pilkkimiset ja suomalaisten pähkähullut kisat akankannosta kännykänheittoon, molemmat kirjat sisältävät runsaasti raikkaita havaintoja, jotka huvittavat ja hämmästyttävät saksalaisia.

Kun Schatz lukee kirjastaan Berliinin Suomi-instituuttiin kokoontuneelle monisatapäiselle yleisölle, miten Suomi vältti Viron, Latvian ja Liettuan kohtalon Hitlerin sotilaallisen avun ansiosta, saksalaisyleisön kasvoilta huokuu epäusko ja kauhistus.

Eihän natseista voi eikä saa puhua tällä tavalla.

Lapset pakkasessa

Oman maansa historiaan ja varsinkin vuosiin 1933-1945 opetetulla tavalla suhtautuvien saksalaisten järkytys sulaa vasta, kun kahden lapsen isä siirtyy arkipäiväisempiin teemoihin ja kertoo, miten suomalaisia vauvoja nukutetaan ulkona jopa yli 30 asteen pakkasessa.

- Saksassa naapurit tekisivät moisesta heti ilmiannon viranomaisille, mutta Suomessa säässä kuin säässä ulkona päiväuniaan vetävät lapset ovat terveitä eivätkä vilustu yhtä helposti kuin saksalaislapset, Schatz vakuuttaa ymmärtäväisesti nyökytteleville kuulijoille.

Lukutuokioiden välillä käyttöohjekirjailija tarjoaa esimerkkejä suomen kielestä venyttelemällä suupielestään paljon kaksoisvokaaleja sisältäviä sanoja.

Älyttömässä järjestyksessä Schatzin suusta pursuava vokaalivirta kuulostaa vierasmaalaisen korvissa kuin maagiselta loitsulta.

Suomalaiset intiaaneja

Myös Saksan tunnetuimpiin kuuluvan poliittisen aikakauslehden Ciceron toimittajana ja Toronton yliopistossa luennoitsijana toimivan Eilenbergerin kirjassa paneudutaan Schatzin esille nostamiin kummajaisiin.

Eilenberger kirjoittaa, miten ennätysnopeudella digitalisoituneen maailman markkinajohtajiksi nousseet suomalaiset olivat vielä 30 vuotta sitten Amerikan intiaaneihin verrattavaa metsäkansaa.

Suhde luontoon ei ole kuitenkaan kadonnut. Siitä kertovat muun muassa luontoon ja eläimiin liittyvät etunimet, kuten Tuulikki (tuuli), Otso (karhu), Ilmo (myrsky) ja Urho (voimakas).

Eilenberger kuvaa Suomea uskontovaltiona, jossa valtion ja kirkon raja on häilyvä, ja jossa presidentti toimii myös kirkon päämiehenä.

Suomalaisissa ateisteissakin hän näkee jotakin supisuomalaista; myös he suhtautuvat uskontoon kaikella vakavuudella.

Marimekko on kansallislippu

Homogeenisessa maassa vallitsevat Eilenbergerin mukaan yhtenäiset makutottumukset.

- Marimekko on suomalaisille kuin toinen kansallislippu. Jokaisesta kodista löytyy Marimekkoa jos ei muuten niin vähintäänkin pannulapun tai pienen magneettinapin verran.

Eilenberger kutsuu ilmiötä "unikkokukkakuviofilosofiaksi“.

Kun Schatz kielitaiteilijana leikittelee kielivirheillä ja venyttää vokaalihaitaria, niin Eilenberger suomalaisen kielitieteilijän puolisona pohdiskelee, mitä yhteistä on suomen kielen partitiivilla ja suomalaisella elämänfilosofialla.

"Minä rakastan sinua“ tarkoittaa filosofi Eilenbergerin mielestä sitä, että jopa papin edessä ikuista rakkautta vannoneet suomalaiset haluavat säilyttää suhteessa toisiinsa pienen pelivaran, eivätkä salli kenenkään omistaa itseään kokonaan.

Sama mystiikka liittyy "minä ymmärrän sinua“ - lauseeseen. Suomalaiset eivät edes yritä ymmärtää toista täydellisesti vaan jättävät tilaa salaisuudelle.

- Näin suomalaisuus tarjoaa aina jotakin uuttaa löydettävää, Eilenberger paljastaa.

Puhutaan kun on puhuttavaa

Eilenberger kertoo kirjassaan suomalaisista tv-uutisista, joissa raportoidaan minuuttikaupalla kuopiolaisen kuulalaakeritehtaan tulipalosta ja oululaisen yöpäiväkodin vihkiäisistä, mutta ulkomaan uutiset kuitataan vain lyhyillä sähkeillä.

Sekä Eilenberger että Schatz liittävät Suomi-kuviinsa suomalaisten vaiteliaisuuden ja verkkaisen puhetavan. Älyllisen suorituskyvyn kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, kysymys on vain siitä, että suu avataan vasta kun on tähdellistä sanottavaa.

- Voitte kuvitella, mitä puhelimessa oleva ulkomaalainen miettii, kun linjan toisessa päässä olevan suomalainen pohtii 40 sekuntia vastaustaan. Luulee ehkä puhelun katkenneen, huvittaa Schatz Suomi-instituuttiin kokoontuneita saksalaisia.

Sama koskee sähköposteja. Niihin suomalainen vastaa vasta, kun on jotain vastattavaa.

Höpöhöpö palauttaa jalat maahan

Eilenberger on löytänyt suomalaisista asiat oikeisiin puitteisiinsa asettavan höpöhöpö-ominaisuuden. Jos joku mielistelee, niin vastaukseksi tulee helposti höpöhöpö. Höpöhöpöllä palautetaan myös liioittelijat ja yleistäjät maan pinnalle.

Suomalaisten keskinäisestä kommunikaatiosta Eilenberger on kehittänyt havaintojensa perusteella teorian, minkä mukaan jo pelkkä tunne siitä, että pitäisi sanoa jotakin on vakava oire siitä, että ihmiset eivät ymmärrä enää toisiaan, ja että suhde on häiriintynyt.

- Suomalaiset edustavat näkökulmaa, että elämän ja avioliiton todelliset ongelmat eivät ole ratkaistavissa kielellisesti. Harmonia on suomalaisille sanatonta, Eilenberger kiteyttää tuoreessa Suomi-kirjassaan.

Lähteet: YLE Uutiset / Pertti Rönkkö, Berliini