Musta kaunotar ja muita aarteita

Kevät tuo moottoripyörät liikenteeseen. Hyrähtääkö tallista rovaniemeläisten ihmeteltäväksi Lauri Nevalan Emma?

Rovaniemi
Lauri Nevala ja EMV
Lauri Nevalan aarre on vuoden 1953 EMV-moottoripyörä.YLE / Hillevi Antikainen

Emma on kypsään ikään ehtinyt moottoripyörälady, joka ei huoli tavallista ysivitosta. Se vaatii käydäkseen erikoiscocktailin, jossa bensan sekaan lisätään lyijynkorviketta.

Rovaniemeläinen Lauri Nevala on kunnostanut harvinaista moottoripyöräänsä kymmenkunta vuotta. Hän osti pyörän aikoinaan helsinkiläisestä liikkeestä, jossa kulkupeliin oli asennettu muun muassa nykyaikainen penkki-istuin ja vääränlainen ohjaustanko.

Aitojen osien haaliminen eri puolilta Suomea ja osin Saksastakin on vienyt aikaa, mutta vaivannäkö on kannattanut: Emma on musta kaunotar valkoisin raidoin. Kuljettajan ja kyydittävän erillisten istuinten välissä on myös asiaankuuluva kauhukahva.

Emma on Bemarin sukua

Emma on saksalaista alkuperää ja sen nimi EMV mukailee historiankulkua toisen maailmansodan myllerryksissä.

- Sodan aikaan tätä pyrää valmistava tehdas oli Saksassa, jossa sitä valmisti BMV. Sodan jälkeen Saksa jaettiin ja moottoripyörätehdas jäi Itä-Saksan puolelle. Siellä sitä ei voitu valmistaa BMV:nä, jolloin siitä tuli EMV. Samalla rungon sinivalkoinen BMV:n lätkä muuttui punavalkoiseksi, Lauri Nevala kertoo.

Hänen oma Emmansa on valmistettu vuonna 1953 ja se on museorekisterissä, mutta täysin ajokuntoinen.

- Saattaa se vain olla, että juhannukseksi pyyhkäisen Emman selässä Pekkalaan, Lauri Nevala suunnittelee. Kesämökki on vanhan kotitalon paikalla Yläkemijokivarressa.

Monen puuhan paluumuuttaja

Lauri Nevala palasi kotikaupunkiinsa Rovaniemelle monen Etelä-Suomessa vietetyn vuosikymmenen jälkeen kaksi vuotta sitten. Eläkepäiviä siivittävät liikunta, laulu ja harmonikansoitto. Lauri itse omistaa monta haitaria, joista yksi on museaalinen soittopeli lusikkanäppäimistöineen yli sadan vuoden takaa.

Monen muun tavoin myös Laurin tie vei nuoruusvuosina Lapista pois. Kylät hiljenivät 60-luvulla, kun maaseudulta lähdettiin leivän perässä Ruotsiin. Lauri Pekkala palasi vielä armeijan jälkeen Rovaniemelle, mutta joutui toteamaan, että töitä ei ole. Helsinkiin muutto oli Laurille luonteva vaihtoehto, koska siellä oli tullut vietettyä monia iltalomia Hyrylän aliupseerikoulun aikaan. Töitä löytyi ensin öljypoltinautomatiikasta, sitten tie vei elämänkumppanin kanssa Nummelaan, jossa Lauri Nevala työskenteli vuosikymmenet kopiokonemekaanikkona. Maailmaakin tuli kierretyksi ja reissut on vieläkin helppo palauttaa mieleen lukemattomien diakuvien ja kaitafilmien avulla.

- Kaksi vuotta sitten lopetin työnteon ja ostin talon Rovaniemeltä kymmenen minuutin harkinta-ajan jälkeen. Valinta oli helppo. Ikkunasta näkee, kuka hyppää mäkitornista Ounasvaaralla ja ladulle pääsee suoraan kotiovelta. Syksyllä jo hiihtelin Virpi Kuitusen ja Aino-Kaisa Saarisen kanssa yhtä aikaa Oukun tekoladulla ja tähän mennessä talven hiihtokilometrejä on 800, vannoutunut liikuntamies kertoo.

Seinällinen kehystettyjä diplomeja ja monet pahvilaatikolliset palkintolusikoita vahvistavat, että hiihto on maistunut Laurille pikkupojasta asti. Esimerkiksi Finlandia-hiihtoon Lauri Nevala on osallistunut niin usein, että saavutti Hiihtoneuvoksen tittelin vuonna 2000. Kun sekaan heitetään pääkaupunkihölkkää, Hiidenhölkkää ja muutama Citymaraton, voidaan hyvällä syyllä todeta, että Lauri Nevalan kunto on kohdallaan. Sille on myös käyttöä, sillä mies on meneväistä sorttia.

Keräilijäsielun aarteet sisustavat kotia

Lauri Nevalan olohuoneessa kehrää äidin vanha rukki lapsuuden pehmeitä muistoja, kaapin päällä on täysin käyttökelpoinen tuohirove, jonka Laurin ukki on omin käsin näprännyt yli sata vuotta sitten. Hyllyllä on myös ikivanha harmonikka, jonka bassopuolella on merkillisen näköinen lusikkanäppäimistö.

- Erittäin vaikea soittaa, usean harmonikan soittotaitoinen omistaja Lauri Nevala tietää.

Musikaalisuuttaan Lauri Nevala käyttää paitsi omaksi myös muiden iloksi. Hän liittyi heti Rovaniemelle palattuaan Neuvokkaan ohjelmarenkaaseen, jonka jäsenet kiertävät Rovaniemen palvelutaloissa viemässä vaihtelua ja iloa vanhuksille.

- Lauletaan, soitetaan, kerrotaan kaskuja, lausutaan runoja ja ihan vaan jutellaan asukkaiden kanssa. Laitoksissa vanhuksilla on vähän virikkeitä ja sen huomaa kyllä, miten mielissään he ovat vaihtelusta ja siitä, että heitä tullaan tervehtimään. Tippa tulee usein linssiin. Ehkä jonain päivänä itsekin vanhainkodissa ajattelen, että olis se kiva, kun joku tulis laulamaan - niin kuin itse tein silloin kun pystyin, Lauri Nevala sanoo.

Sitten hyväntuulinen ja energinen mies tarttuu kouvolalaiseen, vetäisee alkusoinnut ja kajauttaa itse säveltämänsä ja sanoittamansa Kaihuajärvi-valssin. Illaksi hän suunnittelee lähtöä tansseihin.

Lähteet: YLE Lappi / Hillevi Antikainen