Hitlerin pankista rikollisen rahan pesijäksi

Kauan se kesti, mutta nyt pankkimaa Sveitsi alkaa olla loppusuoralla. Kansainvälinen painostus alppimaata kohtaan on sitä luokkaa, että Sveitsin on pakko suostua myönnytyksiin kuuluisan pankkisalaisuutensa raottamiseksi.

Ulkomaat
Kuvasssa asianajajansa kanssa keskusteleva yövartija Christoph Meili (oik.) paljasti UBS-pankin salailemat tiedot juutalaisten pankkitileistä vuonna 1997.

Sveitsin historia on pienen maan historiaa. Maailman vanhin demokratia haluaa esittäytyä ulkomaailmalle - ja itselleen - puhtaana, kauniina ja oikeudenmukaisena valtiona. Mikäs siinä, sveitsiläiset alppimaisemat ovat häkellyttävän komeita.

Sveitsi on upporikas maa. Sen vaurauden perustana on kaksi asiaa: pankkilaitos ja lääketeollisuus.

Hitlerin pankki

Sveitsi sääti tiukan pankkilakinsa vuonna 1934 ahdingossa olevia juutalaisia varten. Tämä on virallinen versio.

Toisen maailmansodan sytyttyä sveitsiläispankit tekivät kuitenkin valtionjohdon siunaamina tiivistä yhteistyötä natsien kanssa. Käytännössä Sveitsi toimi Hitlerin pankkina. Puolueeton Sveitsi pidensi mahdollisesti toiminnallaan sodan jatkumista ja tienasi samalla itse huikeat summat rahaa.

Juutalaisilla meni sen sijaan yli 50 vuotta ennen kuin he saivat kaikki talletuksensa takaisin. Siitä heidän on kiittäminen UBS-pankin yövartijaa.

Totuus julki

Christoph Meili, sveitsiläinen yövartija, sai tammikuussa 1997 tehtäväkseen viedä joukon asiakirjoja paperisilppuriin. Meili alkoi kuitenkin uteliaisuudesta selata papereita. Ja hätkähti. Hänellä oli käsissään todisteet natsien tappamien juutalaisten tilitiedoista.

Yövartijan työnantaja, jättipankki UBS, oli pitkään kiistänyt juutalaisten vaatimukset saada rahansa takaisin. Tilejä "ei yksinkertaisesti löytynyt" pankin sinnikkäistä yrityksistä huolimatta.

Meili päätti toimia. Hän vei asiakirjat Zürichin juutalaisjärjestölle ja skandaali oli valmis.

Pankkien tekosyyt ja suoranaiset valheet eivät enää auttaneet. Seuraavana vuonna ne taipuivat maksamaan juutalaisille miljardiluokan korvaukset.

Laittomat talletukset

Nyt, vuonna 2010, Sveitsi on joutunut uudelleen hyvin samankaltaisen tilanteen eteen. Jälleen kerran upporikas alppimaa on jäänyt kiinni siitä, että se suojelee tieten tahtoen laittomia toimia harrastavia pankkiasiakkaitaan.

Kymmenettuhannet saksalaiset ovat avanneet tilin Sveitsin pankeissa. Se on täysin laillista, mutta Saksan lakien mukaan talletuksista täytyy ilmoittaa oman maan verottajalle. Harva on muistanut ilmoittaa.

Saksan valtio osti varastetun CD-levykkeen, jossa oli tietoja Credit Suisse -pankin saksalaisasiakkaista. Aluksi Sveitsi pöyristyi asiasta. Sen enempää maan poliittinen ja taloudellinen eliitti kuin tavallinen kansakaan ei halunnut ymmärtää sitä, että sveitsiläispankit itse tarjoavat aktiivisesti mahdollisuutta rikollisen rahan pesuun ja veronkiertoon.

Nyt Credit Suisse ja hallitus kieltäytyvät kommentoimasta tilannetta millään tavalla. Se on varma merkki siitä, että neuvotteluja käydään suljettujen ovien sisäpuolella.

Paine ulkomailta on niin kova, että pikkuisen Sveitsin on pakko taipua. Maine on jo mennyt ja pian menevät loputkin ystävät. Pankkisalaisuudestaan Sveitsi ei halua luopua mistään hinnasta, mutta sen vaihtoehdot ovat vähissä. Tällainen on pankkiirien ja valtionjohtajien painajainen.

Sankari vai petturi?

Yövartija Christoph Meili joutui pakenemaan aiheuttamaansa kohua maanpakoon Yhdysvaltoihin. Juutalaisjärjestöt kautta maailman ylistivät rohkeata miestä, joka uhrasi oman työpaikkansa oikeudenmukaisuuden nimissä.

Sveitsiläiset näkivät tilanteen päinvastaisessa valossa. Heille Meili oli maanpetturi, oman pesän likaaja. Meilia vastaan käyty kampanjointi oli julmaa seurattavaa.

Christoph Meili viipyi Yhdysvalloissa 12 vuotta. Viime vuonna kotiin palasi kaiken menettänyt, henkisesti murtunut ihminen.

Lähteet: YLE Uutiset / Pauli Lahti, Berliini