Väitös: Media liittää lihavuuteen uhan, pelon ja häpeän

Lihavuutta ei tulisi tarkastella lähtökohtaisesti ongelmana, vaikka mediassa se sellaisena esitetäänkin, toteaa filosofian maisteri Katariina Kyrölä väitöstutkimuksessaan.

Kotimaa
Nainen mittaa vartalonsa ympäryysmittaa mittanauhalla.
Ylipainosta kärsivillä on vähemmän ruskeaa rasvaa kuin normaalipainoisilla. YLE / Arja Lento

Kyrölän mielestä lihavuutta käsitellään nykyään mediassa tunnelatautuneesti, ja sillä on vaikutusta median kuluttajien käsityksiin omasta ja toisten ruumiista.

Kyrölän tutkimus on kansainvälisesti ensimmäinen, missä analysoidaan ja vertaillaan lihavuuden esitystapoja eri tiedotusvälineissä.

Tutkimusaineisto käsittää sanoma- ja viihdelehtijuttuja, tv-sarjoja, dokumentteja, elokuvia ja internetsivustoja 1990- ja 2000-lukujen suomalaisesta ja angloamerikkalaisesta mediasta.

Tutkimuksen perusteella sanomalehdissä lihavuus näyttäytyy ennen kaikkea kasvottomana terveys- ja talousuhkana. Tämä luo Kyrölän mukaan pelon ilmapiiriä, joka koskee kaikenkokoisia lukijoita, ei pelkästään lihavia.

- On harmittavaa, että se puhe on niin yksipuolista. Ikään kuin samaa pyörää keksitäisiin uudestaan ja uudestaan. Lisäksi lihavuus esitetään ainoastaan uhkana. Että lihavuus olisi ensisijaisesti kaikille ihmisille vain terveysuhka, Kyrölä pohtii.

Häpeällinen läski

Viihdelehdissä ja tositelevisiossa laihduttaminen puolestaan esitetään ainoana tapana päästä irti lihavuuteen kytketystä häpeästä.

- Tietynlainen vihamielisyys ilmenee mediassa ja myös lihavat itse kokevat ja suhtautuvat lihavuuteensa jotenkin vihamielisesti, kun heidät esitetään mediassa.

Lihavuutta käytetään hyväksi myös huumorin luomisessa. Esimerkiksi häpeämättömät ylipainoiset naiset esitetään harhaisina ja koomisina. Toisaalta eräissä elokuvissa lihavuutta käytetään räjähtävänä ja tuhoavana ominaisuutena.

- Olen ajatellut lihavuutta jonkinlaisena haamuruumiillisuutena, että jos henkilö on lihava, niin lihavuutta ei hyväksytä eläväksi ja tuntevaksi osaksi kehoa. Eli että se pitäisi kuoria pois, niin kuin se olisi kuollutta massaa. Ja jos ihminen ei ole lihava, niin se lihavuuden haamu on jotenkin uhkana ilmassa, että jos et ole vielä, niin tämä lihavuus voi kuitenkin hyökätä ja ottaa sinut valtaansa.

Hyväksyttäviä kehoja saatava lisää

Katariina Kyrölä ehdottaa väitöstutkimuksessaan, että lihavuus pitäisi hyväksyä osaksi mahdollisten ja arvokkaiden ruumiinkuvien kirjoa.

- Haluaisin pois televisiosta tosi-tv:n laihdutusohjelmat. Ne ovat kehofasismia. Enemmän kaipaisin moniulotteisuutta mediaan. En halua sanoa, että hoikan ruumiin ihanteen tilalle pitäisi tuikata rehevän kehon ihanne. Haluaisin jotenkin laajentaa sitä viehättävinä, hyväksyttävinä ja toimivina ajateltujen kehojen skaalaa.

Lähteet: YLE Turku