1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lentokentät

Afrikantähti 22.4.

Lentokentältä ei koskaan soitettu meille eilen, vaikka ystävämme Leon sai lentokenttävirkailijalta tivattua jopa tarkan soittoajan. Niinpä lähdimme vaimoni kanssa eilen iltapäivällä ostoskeskukseen. Ostimme puhelinkortin, ja jonotimme sen loppuun lentokentän varatulla linjalla. Illalla olo oli aika toivoton. Valoa tilanteeseen toi se, että hotellimme isäntä ja emäntä kutsuivat meidät illalla luokseen lasilliselle.

lentokentät
Terveisiä Etelä-Afrikasta.
YLE Etelä-Karjala

Tänä aamuna uutta matoa koukkuun. Eilisestä viisastuneena pyysimme hotellimme emännältä Sylvialta lupaa käyttää heidän puhelintaan. Saimme lopulta yhteyden lentokenttävirkailijaan. Hän totesi kylmästi, että ei meille ole buukattu mitään lentoa 29. päivän koneeseen. Olimme ällikkällä lyötyjä. Lentokenttävirkailija selitti, että teimme buukkauksen koneeseen liian myöhään, ja kone on jo täynnä. Nyt meillä alkoi keittää todella. Teimme uudelleenbuukkausen heti kun KLM:stä näin käskettiin. Menimme vielä jopa taksilla lentokentälle tätä varten, yritimme selittää. ”Let see what we can do”, totesti virkailija nokkavasti. Sitä tässä nyt odotellaan.

Joutessani soitin myös Suomen suurlähetystöön Kapkaupungissa. Sainkin suomea puhuvan virkailijan kiinni. Hän oli hengessä mukana ja lupasi meille saunan ja pannullisen kahvia. Muuta ei juuri nyt voi tehdä, hän totesi. Etelä-Afrikassa on jumissa tällä hetkellä parikymmentä suomalaista. Jotkut heistä ovat yrittäneet saada lentoa Moskovaan, josta voisi junalla päästä Suomeen. Tämä edellyttää Venäjän viisumin hankkimista. Tämä voi olla meilläkin vielä edessä, ajattelin.

Viime päivinä olen miettinyt – kuinka ollakaan – Afrikantähti- peliä. Tuntuu, että täällä olo alkaa entistä enemmän muistuttaa tuota peliklassikkoa. Täällä vilisee jalokiviä sekä kauppojen ikkunoissa että ihmisen puheissa. Puolaissyntyinen taksikuskimme kertoi tässä yhtenä päivänä, miten hän oli aiemmin töissä kulta- ja timanttikaivoksessa monta kilometriä maan alla. Työn rankkuuden takia hän joutui vaihtamaan ammattia. Pelissä hevosenkenkä-nappulaa täällä muistuttaa vaikkapa se, että hevosurheilu on täällä todella suosittua. Hevosia ja ratsastajia näkyy tiuhaan juuri täällä Kapkaupungin niemimaan puoleisella laidalla. Sama tilanne on rosvojen osalta. Kaikki varoittelevat turisteja varkaista.

Vakavammin puhuen, Etelä-Afrikka on nouseva talousmahti. Heinäkuussa järjestettävät jalkapallon MM-kisat eivät varmaankaan ole tälle kehitykselle haitaksi. Kaikilla tuntuu olevan suuret odotukset kisoista sekä pelillisesti että taloudellisesti. En ole todellakaan mikään Etelä-Afrikan asiantuntija, mutta jotenkin sen aistii, että pinnan alla kuitenkin kytee. Kansalaisten talouserot ovat suuret ja kasvavat koko ajan. Olen saanut sellaisen vaikutelman, että tummat ihmiset rakentavat teitä, siivoavat, tarjoilevat ja tekevät niin sanotut likaiset työt. Tähän liittyen täytyy muuten mainita mielenkiintoinen seikka. Kun tulimme Etelä-Afrikkaan ja vuokrasimme auton, meitä ihmetytti kovasti, miksi teiden varret ovat täynnä tummaihoisia, jotka heiluttavat etusormeaan. Entinen vuokraisäntämme Peter valisti meitä, ja kertoi että ihmiset ilmoittavat näin olevansa valmiita työhön. Työnhakuilmoitus autoja vilistävän kadun varrella siis – kekseliästä!

Olen huomannut, että tummien katsekontakti valkoihoisiin on monesti jotenkin alistunut ja nöyrä. En pidä itseäni rasistina – päinvastoin. On järkyttävää huomata, että vaikka rotuerottelupolitiikka on virallisesti ohi, ei se ole sitä käytännössä. Kävimme tutustumassa vaimoni kanssa Kapkaupungin ”mustaan yliopistoon”, University of the Western Cape. Se on ensimmäinen laatuaan Etelä-Arfikassa, ja täyttää tänä vuonna viisikymmentä vuotta. Opiskelijoita on noin kuusitoistatuhatta. Yliopisto edustaa tummalle väestönosalle sivistystä ja vapautta. Tämä näkyy muun muassa henkilökunnasta. Yliopiston tummaihoiset opettajat ja tutkijat ovat ylpeitä siitä, mitä ovat tähän mennessä jo saavuttaneet. Tohtorikoulutuksen saaneet palaavat tutkimusprojektiensa jälkeen yleensä takaisin opettamaan ja sivistämään tummaihoisia nuoria. Ymmärsin, että jos nämä nuoret haluaisivat johonkin muuhun valkoihoisten kansoittamaan yliopistoon, tarvitsevat he tähän edelleen erikoisluvan. Joensuun yliopisto on muuten aloittamassa juuri opiskelijavaihdon University of The Western Capen kanssa.

Toisaalta, eteläafrikkalaiset nykynuoret eivät juurikaan ole tietoisia karmeasta historiasta. Värillinen nuoriso pitää itseään kutakuinkin tasa-arvoisina valkoihoisten kanssa. Tilanne on vähän kuin Saksassa, missä nuorisoa ei monestikaan kiinnosta Natsi-Saksan tapahtumat.

Sain juuri viime hetken uutisia paluustamme. Lentokenttävirkailija lupasi soittaa meille kello 13 mennessä. Emme luottaneet tähän, vaan soitimme hänelle jo kahta tuntia aiemmin kolikkopuhelimesta. Virkailija vastasi kärttyisästi, että hän lupasi soittaa vasta kello 13. Niinpä jäimme odottamaan soittoa. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Soitimme taas kentälle. Onneksi olemme säilyttäneet alkuperäiset netistä tulostetut e-ticketit, sillä lentokentällä he kaipasivat nyt niitä, vaikka meidät on jo uudelleenbuukattu. Siis, jos olisimme heittäneet alkuperäiset liput pois, lentoamme ei olisi missään. Alkaa entistä enemmän vaikuttaa siltä, että kyse on vain ajanpeluusta. Kysymys kuuluu, miten pääsemme pois täältä? Viikko on nyt kulunut siitä, kun paluumatkamme Suomeen piti alkaa.

Hotellimme isäntäväki kutsui meidät tänään illalliselle. Sitä ennen käymme haukkametsällä. Kyse on ymmärtääkseni siitä, että isäntä metsästää koulutetun haukkansa avulla. Kerron huomenna tarkemmin mistä oikein on kysymys.

Noordhoekista

Petri Kosonen

Lähteet: YLE Etelä-Karjala

Lue seuraavaksi