1. yle.fi
  2. Uutiset

Lapsena ei laskettu aikaa

Vanhoja kuvia katsellessa huomaa, että ennen aika mitoitettiin tekemisen mukaan. Ei laskettu aikaa vaikka sille kuinka kauan katsoo ikkunasta ulos, sanoo hattulalainen kuvataiteilija ja kuvataiteen lehtori Mikko Mikkola Valokuvamuisto-haastattelussa.

sisarukset
Poika ja tyttö syövät jäätelötötteröitä
Mikko ja pikkusisko Riitta lähdössä Korkeasaareen katsomaan jääkarhuja ja muista eläimiä. Jahtaavasta riikinkukosta jäi Riitalle elinikäinen kammo.Mikko Mikkola

Nykyään Hattulan Tyrvännössä asuvan Mikko Mikkolan valokuvamuisto on vuodelta 1956, jolloin Mikko oli neljävuotias ja hänen siskonsa Riitta kaksivuotias. Lapset ovat lähdössä matkalle eläintarhaan pyhävaatteissa, mutta silti on kädessä harvinainen herkku, tötteröjäätelö.

Polkupyörä oli ison pojan merkki

Korkeasaarta varten oli pukeuduttu pyhävaatteisiin, joten Mikko ei saanut pyöräillä missään nimessä uudella polkupyörällään. Yleensä vaatetuksena oli polvihousut ja koristeena rupiset polvet niin kuin siskollakin.

Mikko vertaa polkupyörän saamista mopon saamiseen. Polkupyörä oli vähän samanlainen suuri saavutus, ison pojan merkki. Lasten pyöriä ei kuitenkaan ollut vielä kovin monia 50-luvulla.

- Mä pidän tuota ensimmäistä pyörää hyvin kunnioittavasti, ettei se pääse karkuun.

Sisarusten välillä vallitsee sanaton yhteisymmärrys

Riitta-sisko oli ajoittain oikea riiviö, Mikko toteaa. Yksinäistä olisi silti ilman siskoa ollut, sillä aivan lähellä ei asunut muita lapsiperheitä. Ikäero isoveljiin Mattiin ja Markkuun oli kuusi ja kahdeksan vuotta.

Oliko pikkusiskosisko kiusankappale vai suojeltava?

- Siinä kasvettiin rinta rinnan. Kyllä siinä oli tuki ja turva enemmänkin.

Teini-iässä tappelu oli välillä tulistakin. Mikko muistelee Riitan uhkailleen joskus leipäveitselläkin. Tosin isommat veljet saivat päällensä suurimman esinesateen. Mikä ensimmäisenä käteen sattui, lähti lentoon, oli sitten kuppi, kippo tai lautanen.

Aika oli mittaamatonta

Mikko muistaa lapsuudesta monta kuvaa, joissa vain istutaan ja katsellaan mitä tapahtuu. Mikko kritisoikin nykyajan aikakeskeisyyttä.

- Aika on kauhean tärkeätä. Aika pitää kuluttaa. Jotenkin tuntuu, että on hirveää kun aikaa ei saa menemään.

Kun katsoo vanhoja kuvia, niin silloin tehtiin asioita, eikä laskettu aikaa, Mikko sanoo.

- Laskettu aikaa kuinka kauan katsotaan ikkunasta ulos ja mikä on seuraava, lähdetäänkö seuraaviin harjoituksiin.

- Mulle on jäänyt sellainen rauhallisuus. Sai ajan kanssa miettiä minkä takia näin. Pohtia kaikkia näitä elämän suuria asioita, mitä nyt tuohon aikaan oli.

Lähteet: YLE Häme / Mari Siltanen

Lue seuraavaksi