Laki on yksiselitteinen: rippisalaisuuden voi murtaa

Kirkon rippisalaisuus tarkoittaa sitä, että papin ja virassa olevan lehtorin tiedossa olevat asiat kuuluvat ehdottomaan vaitioloon. Kirkkolaki tekee rippisalaisuuteen yhden ainoan poikkeuksen. Se liittyy yleisen lain mukaan ilmiannettaviin rikoksiin. Seurakuntapastori Johannes Alaranta tekee väitöskirjaa pappien vaitiolovelvollisuudesta. Hän selvitti YLE Turun haastattelussa rippisalaisuutta.

Kotimaa
Mikkelin tuomiokirkon lasimaalaus.
Susanna Pekkarinen / Yle

Mitä ilmiannettavat rikokset voivat olla?

- Yleisen lain mukaan ilmiannettavat rikokset luetellaan rikoslain 15. luvun pykälän 10 mukaan. Siinä on tyhjentävä luettelo rikoksista. Siinä luettelossa on mukana törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Teko on törkeä, silloin kun se on lapsen ikään nähden törkeä tai tekijällä on jokin luottamuksellinen asema.

Linja on hyvin selkeä. Rippisalaisuuden ei siis pitäisi estää pedofilian esilletuloa?

- Ei varsinkaan silloin, kun kyse on törkeästä teosta. Papilla on velvollisuus ensin kehottaa uskoutujaa itse kertomaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Laissa todetaan, että uskoutuja ei välillisestikään tule ilmi.

Uhri ei uskoutuessaan aina halua, että kukaan muu kuin sielunpaimen saa tietää tapauksesta. Silloinko ollaan hankalan kysymyksen ääressä?

- Uhrien mielestä tämä on selkeä tilanne. Kehottaisin uhria itse tekemään rikosilmoituksen.

Rikkooko pappi uhrin tahtoa vastaan, jos hän kertoo eteenpäin hyväksikäytön, vaikka uhri ei halua?

- Laki velvoittaa näissä tilanteissa, joissa rikos on estettävissä, viemään asian eteenpäin. Kenelläkään ei ole ilmoitusvelvollisuutta vanhentuneissa rikoksissa. Näissä pedofiliatapauksissa yleensä on asiantuntijoiden mukaan niin, että tekijä uusii tekonsa. Sekin on hyvä muistaa.

Olisiko kirkon käytännöissä selkeyttämisen varaa?

- Lähtökohtaisesti tilanne on lain mukaan varsin selkeä. Rippisalaisuus sitoo vain virassa olevaa pastoria tai lehtoria. Esimerkiksi lapsityönohjaajat tai nuoriso-ohjaajat, jotka ovat eniten lasten kanssa tekemisissä, eivät ole vaitiolovelvollisia. Lähinnä kyse on siitä, että kirkon pitää koulutuksen kautta selventää työntekijöille tilannetta. Kouluttaa pitäisi myös lastensuojeluilmoituksen tekemistä.

Kuinka hyvin seurakunnissa on pystytty kouluttamaan ihmisiä?

- Itsekin olen kiertänyt kertomassa velvollisuuksista, kun uusi lastensuojelulaki tuli voimaan. Aina on syytä miettiä, pitäisikö lakia terottaa enemmän. Jotkut lastensuojeluasiantuntijat ovat minulle kertoneet, että lastensuojeluilmoituksia tulee kirkon piiristä aika vähän. Se joko johtuu siitä, että ongelmatapauksia ei ole tai että ilmoituksia ei osata tehdä.

Olisiko tässä selvittämisen paikka?

- Ehdottomasti kyllä. Ne lapset, jotka ovat seurakunnan kerhoissa, ovat varmasti päivähoidon tai koulun piirissä. Syytä olisi toki miettiä, mistä tämä (lastensuojeluilmoitusten vähäinen määrä) johtuu.

Lähteet: YLE Turku