Suurkuntalaisessa voisivat yhdistyä hämäläisten parhaat piirteet

Kohta on aika päättää siitä, mitä tapahtuu yhdeksän Päijät-Hämeen kunnan rajoille. Syntyykö uusi kunta vai ei? Paljon on kunnilla punnittavaa. Yksi, vaan ei vähäisin asia, on tulevan suurkuntalaisen identiteetti, tuumii pakinassaan nastolalainen Anne Mikkanen.

kunnat
Anne Mikkanen ehdottaa, että suurkunnan syntyessä keksittäisiin ainakin uusi nimi Vesijärvelle.
Anne Mikkanen ehdottaa, että suurkunnan syntyessä keksittäisiin ainakin uusi nimi Vesijärvelle.YLE / Arja Lento

Paikallisuuden korostaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on löytää uutta kuntaa koossa pitävä me-henki. Mikä yhdistäisi Nastolan nauhataajaman, Kärkölän kärnäpäät, vääksyläiset veijarit, Hämeenkosken ja Hartolan, Padasjoen perukat, Heinolan Uunot ja Hollolan sekä Lahden? Onko meillä mitään sellaista, mikä saisi meidät syttymään yhteisen hyvän puolesta?

Katsellaan, tuumiskellaan. Meistä ei ole savolaisiksi kiertoilmaisujen mestareiksi eikä pohjalaisiksi uhoajiksi. Urheilla me osaamme, samoin tehdä musiikkia. Joskus olimme enemmän nurkkakuntalaisia, mutta enää emme niin irvistele erikoisuuksille. Olemme sopivan suvaitsevaisia - ainakin Padasjoella, jossa osoitetaan suosiota joka kesä ilman rihmankiertämää juokseville.

Muualta voi ottaa oppia

Karjalaisuus tuli osaksi tätä seutua sodan jälkeen, kun työ alkoi muualta loppua. Enemmänkin porukkaa saatiin tänne pyörittämään tehtaita, tekemään vaatteita, huonekaluja, vaneria, elintarvikkeita ja metallia. Jos totta puhutaan, ilman rempseitä idän ihmisiä olisimme aika tuppisuita, emmekä osaisi kehua toisiamme, lapsiamme emmekä edes itseämme.

Tämän seudun ihmisille työnteko on aina ollut ykkönen ja vaatimattomuus hyve. Mielikuvitusta meillä ei kuitenkaan ole. Ehdotan, että jos suurkunta syntyy, keksitään ihmeessä jokin räväkämpi nimi Vesijärvelle. Lahtikaan, eli lahti järvessä, jossa on vettä, ei juuri nimenä säväytä.

Tuppisuut, tunteikkaat hämäläiset

Vaikka ehkä hitaanlaisia olemme, tunteita osaamme osoittaa. Omasta ei hevillä luovuta - eivät ainakaan hollolalaiset. Siellähän pelätään, että jos rajat viedään, viedään kyllä naisetkin. Jos uusi kunta tulisi, mistä sitten saataisiin Hollolaan näkkileivän paistajat ja munajuuston laittajat? Ja mitä valkoselkätikkaan ja liito-oravaan tulee, kyllä meillä mielipiteitä löytyy.

Näitä upeita harjuja on asutettu ja vesistöjä soudeltu jo kivikaudelta. Maatakin on viljelty todistettavasti ainakin 1 000 vuotta. Vaikka olemme tapelleet välillä idästä, välillä lännestä tulleiden valloittajien kanssa, olemme aina selvinneet rauhallisen, mutta kylmäpäisen luonteemme vuoksi ja nitistäneet ylimääräiset tupaan tuppautujat. Sisua löytyy.

Monen sortin keskuksina on toimittu ennen ja toimitaan jatkossakin. Hollolan kirkko, Asikkalan kanavat, Lahden kauppala. Mitä lienee nykyistä Lahden keskustaa viime vuosisadan alkupuolella asuttanut rahvas ajatellut, kun harjulle, torppien ja tupien vartijaksi, nousi komeaakin komeampi kaupungintalo. Melkein kuulostaa siltä, että silloisilla päättäjillä oli käsissään kristallipallo ja näkemys siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Jokohan olisivat sen taas löytäneet?

Lähteet: YLE Lahti/ Anne Mikkanen