Eläimet kulkevat omia polkujaan

"Tuosta mökin nurkalta ne aina kulkee..." Näin kertoi eräs mökkiläinen peuraperheestä, joka vaelsi joka kevät viereiselle pellolle ruokailemaan. Ja aina samaa reittiä. Eläinten polkuja seuraamalla luonnossa kulkija voi päästä hyvinkin lähelle eläintä sen luonnollisessa elinympäristössä.

eläimet
Näädän jäljet hangella.
Näädän jäljet hangella.Yle / Timo Ikonen

Eläimet valitsevat kulkureittinsä usein maaston muotojen mukaan. Riistapäällikkö Jukka Purhonen Keski-Suomen riistanhoitopiiristä kertoo, että myös vesistöt ohjaavat eläinten liikkumista.

- Eläin ajattelee paitsi omaa turvallisuuttaan, myös liikkumisen helppoutta. Esimerkiksi isot kivikot estävät eläinpolun syntymisen, eläimet kiertävät ne, Purhonen sanoo.

Isot eläimet, kuten hirvet, eivät jätä jälkeensä varsinaisia polkuja mutta metsään asetettujen nuolukivien läheisyyteen voi hirvipolkujakin syntyä. Sen sijaan peurat kulkevat Purhosen mukaan usein omia polkujaan, samaa reittiä pitkin. Hirvien liikkumistakin voi toki ennakoida, siitä kertovat esimerkiksi teiden varsiin pystytetyt hirvivaaran merkit.

- Tietyt maastokohdat, notkelmat ja peltojen sekä vesistöjen reunat, ohjaavat hirvien kulkua. Ne eivät välttämättä kulje tien yli aina samalta metriltä mutta kymmenien metrien tarkkuudella kulkua voi ennakoida, Purhonen sanoo.

Karhu kaihtaa polkuja

Muurahaisten polut ovat metsään menijöille tuttu näky mutta tarkkasilmäinen voi löytää myös muiden eläinten polkuja.

- Jos esimerkiksi mäyrän pesä on lähistöllä, niin siitä lähtee polkuja joka suuntaan. Samoja pesiä ja luolastoja näet asutetaan jopa vuosikymmeniä, niin siihen syntyy ihan kunnon polut. Mäyrän polut on hyvinkin helppo havaita, kertoo Purhonen.

Rusakoiden ja jänisten polkuja on kesäaikaan vaikea huomata, mutta talvella pitkäkorvien kulkua voi seurata hyvinkin tarkkaan. Hangelta on helppo hoksata myös pienempien kulkijoiden, kuten hiirien ja myyrien, valtateitä.

Marjastajat olisivat kovasti kiitollisia, jos karhun kulkua voisi paikantaa polkujen avulla. Karhunpolku -nimisiä retkeilyreittejä löytyy Suomesta useampiakin mutta oikean otson jäljille on vaikeampi päästä. Karhut ovat ennemminkin kiinnostuneita saaliseläinten poluista kuin omista poluistaan.

- Karhut eivät kyllä varsinaisia polkuja tee, ne jopa välttävät polkujen käyttöä. Satunnaisesti voivat vähän matkaa polkua kulkea mutta ei muuta. Karhut kulkevat ravinnon perässä tasaisesti eri puolilla maastoa.

Polkujen risteyskohta vaaran paikka

Ihmisten ja eläinten tiet kohtaavat luonnossa päivittäin ja aika ajoin yhteiskunnassa viriää kiivas keskustelu siitä, kumpi väistää: me vai metsän eläimet. Useinmiten eläimet jäävät tappiolle, esimerkiksi uusien asuinalueiden kaavoituksessa ei juuri eläinten polkuja noteerata. Sen sijaan teiden rakentamisessa etenkin isojen eläinten kulkureitit on otettava huomioon.

- Teiden rakentamisessa kulkureittejä käydään läpi ja tiet pyritään suunnittelemaan niin, että mahdollisimman vähän tulisi vaaratilanteita, riistapäällikkö Jukka Purhonen kertoo.

Siitä huolimatta tieliikenteessä kuolee yli kuusi miljoonaa eläintä vuodessa. Valtaosa kuolleista on lintuja mutta myös pikkunisäkkäät, kuten myyrät, päästäiset sekä rusakot, ketut ja supikoirat ovat alttiita jäämään autojen alle. Suurempia eläinonnettomuuksia, kuten hirvi- ja porokolareita tulee polisiin tietoon vuosittain noin 8 000 kappaletta.

Löysitkö metsästä eläimen polun?

Oletko saanut seurata eläinten touhuja tutulla reitillä vuodesta toiseen? Kerro, millaisia eläimiä sinun lähiympäristössäsi liikkuu ja millaisia reittejä eläimet käyttävät.

Lähetä tarinasi alla olevan Kommentoi -painikkeen kautta.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Sanna Pirkkalainen