Heli Slunga

Runo:

Odotamme sotakoneita horisonttiin.

Jättimäisiä koppakuoriaisia, herhiläisiä piikit pystyssä

ja verkkosilmät –

vyöryviä panssarivaunuja

me odotamme kasvot valettuina ikkunalasiin

kuuntelemme radiohiljaisuutta

kuin kaikki ilotulitusraketit olisi jo ammuttu

ja jäljellä vain ruudinhajua, sameaa humalaa,

muutoksen mahdottomuutta.

Taivaanraja pysyy tyhjänä.

Lähtisit, voisin kirjoittaa sinulle rintamalle.

Käsialani kulkisi keveästi kuin virta,

hymyilisin rivien välistä.

Vuoden ensimmäinen päivä

tyhjä valkea neliö

olemme kahden maailmassa

sydämissä likaista lunta