Kulttuurilehtikatsaus 17.5

Kulttuurilehtikatsauksessa käväistään vielä Ateneumin suurmenestyksen, Picasso-näyttelyn jälkitunnelmissa ja valmistaudutaan Helsingin lähestyvään designpääkaupunkivuoteen. Lopuksi pohditaan, onko musiikin monityylisyys eli crossover tyhjänpäiväistä flirttailua vai aitoa fuusiota.

kulttuuri

Ateneumin taidemuseo otti viime talvena askeleen lähemmäksi kaikkea kansaa kun Picassosta tuli jokamiehen "must". Näyttely oli kalliista sisäänpääsylipusta huolimatta - tai ehkä siitä johtuen - ainakin kassavirran perusteella suurmenestys.

Muotoiluvaikuttaja-toimittaja Kaj Kalin muistelee Glorian Koti -lehdessä näyttelyä "Picasso-karnevaalina". Kalin arvostelee sitä, että meganäyttelyiden arvoa mitataan julkisuudessa yksinomaan kävijämäärissä, tuotossa ja lehdistöosumissa.

Kalinin mielestä Picasso taiteilijana unohtui spektaakkelin varjoon. Hän referoi kadunkulmassa kuulemaansa keskustelua näin:

- Piditkö Picassosta?

- No enpä tiedä, mutta näyttely oli hyvä.

- Jäikö jokin työ mieleen erityisesti?

- Vaikea sanoa, mutta vaimo bongasi julkkiksen.

”Museo sai omansa takaisin voiton kera", Kalin kirjoittaa. "Mistä sitten johtuu, että näyttelystä jäi jäljelle suuralennusmyynnin ja Putte Possun nimipäivät -lastenlaulun tunnelma? Siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana! Ehkä siksi, että meganäyttelyistä kulttuurisen esittämisen välineenä on tullut rock-konsertteihin verrattavia spektaakkeleita”, kirjoittaa Kaj Kalin Glorian Koti -lehden kolumnissa.

Klassikon peffatuntuma ei unohdu

Kävijämääriä, erityisesti turistivirtoja Helsingissä lasketaan varmasti tarkkaan myös puolentoista vuoden kuluttua, kun designspektaakkeli eli muotoilupääkaupunkivuosi käynnistyy.

Anna-lehden toimittaja Terhi Hautamäki lähti metsästämään design-käsitettä kaupungilta. Mitä on se design, joka sai kansainvälisen muotoilujärjestön valitsemaan pääkaupunkimme maailman muotoilupääkaupungiksi 2012? Ja mikä meidän designissamme voisi aueta tänne varta vasten saapuville turisteille?

Toimittaja ei vaikutu Punavuoren viimeisimpiä trendejä edustavista designkortteleista. Itse asiassa koko design-käsite tuntuu pakenevan käsistä tai paisuvan liian laajaksi. Hän muistelee sen sijaan omia kouriintuntuvia kokemuksiaan muotoilun parista. "Design on tunnetta, ihmisiä ja tapaamisia", hän kirjoittaa, mutta mahtaakohan tämä kokemus aueta vaikkapa kiinalaisturistille?

”En toivo, että jämähtäisimme vain ihailemaan ikiklassikkoja ja kansallisia kliseitä. Mutta en voi olla ajattelematta sitä, miten vahva symbolinen merkitys minulle on esimerkiksi Artekin Aalto-jakkaralla. Se edustaa koko hyvinvointivaltiota. Se tuo mieleen päiväkerhot ja esikoulut, sivukirjastojen lastenosastot, nuorisotalot ja taidekerholuokat. Sen kova ja karu peffatuntuma herättää muistot koko siitä julkisten palveluiden kirjosta, jota käyttäen olen kasvanut aikuiseksi.”

Näin siis design-klassikko Aalto-jakkarasta kirjoittaa toimittaja Terhi Hautamäki Anna-lehdessä.

Onko yhdistely sallittu?

Kun taiteen alalla on jo tehty kaikkea, uudistumista voi yrittää vaikkapa yhdistelemällä vapaasti toimivia ja myyviä elementtejä. Musiikkiin crossover eli monityylisyys on tullut jäädäkseen, kirjoittaa toimittaja Juho Laitinen Rondo-lehdessä.

Onko crossover sitten flirttailua vai aitoa fuusiota? Toimittajan subjektiivinen kokemus on, että "crossover on tyhjänpäiväistä flirttailua, jos kontrastoivia elementtejä on yhdistelty pintapuolisen tuntemuksen varassa, kaupallista menestystä tai shokkiefektiä tavoitellen, vanhaan jotain uutta puoliväkisin ympäten".

Hyvää crossoveria sen sijaan on fuusio, jossa yllättävistä rakennusaineista syntyy jotakin uutta ja aiemmin kuulematonta.

"Kollaasit on hyväksytty osaksi kuvataiteen maailmaa jo satakunta vuotta sitten – mikseivät ne sopisi myös musiikkiin?" kysyy toimittaja Juho Laitinen Rondo-lehdessä.

Artikkelissa päädytään Pablo Picasson nimiin pistettyyn tokaisuun: ”Siinä missä hyvät taiteilijat lainaavat, parhaat varastavat.”

Lähteet: Kultakuume / Iira Hartikainen