Porissa tehtiin pöytälauluista kirja

Porin Mies-Laulukuoro on julkaissut Nortamon perinteistä ammentavan pöytälaulukirjan. Sanoittajia edustavatkin kattavasti muun muassa HJ. Nortamo ja Bellman. Lauluista on pyritty saamaan mukaan myös jokin sen taustaa tai syntyä valottava tarina.

Hj. Nortamo (Kirjailija)
Pekka Koskenkorva, Mikko Poutanen, Harri Keto ja Guido Ausmaa lauloivat näytteen Pöytälaulukirjasta Satakunnan Radion suorassa lähetyksessä.
Pekka Koskenkorva, Mikko Poutanen, Harri Keto ja Guido Ausmaa lauloivat näytteen Pöytälaulukirjasta Satakunnan Radion suorassa lähetyksessä.YLE / Mari Itkonen

Kirjaprojekti syntyi yksinkertaisesti huolesta pöytälauluperinteen puolesta. Porin Mies-Laulun illanvietoissa pöytälauluja ei enää voitukaan laulaa koko porukalla. Viimeinen kimmoke kirjan tekemiseen tuli keikkamatkalla Rovaniemelle. Porin Mies-Laulu -kuoron varalaulunjohtaja Harri Keto kertoo että matkalauluvihkoa kootessa tuli kovin selväksi että pöytälauluperinne on katoavaa kansanperinnettä.

- Joku vanha kuoroveli silloin tällöin aloitti laulun, mut siihen ei enää yhdytty niin paljon ja silloin tuli tämmönen kipinä et kyl noi pitää ehdottomasti saada talteen.

Pöytälaulu on terminä sallivampi kuin sen tunnetummat alakategoria - juomalaulu tai snapsilaulu.

- Voidaan laulaa ruuasta, hyvistä ystävistä, tunnelmalle, se voi olla aatteellinenkin laulu ja se sallii vähän enemmän, toteaa Harri Keto.

Pöytälaulujen ilmaisu on aina noudattanut yhteiskunnallista ilmapiiriä. Vanhemmissa lauluissa on maskuliininen perusvire. Usein käytettyjä sanoja olivat "veikot", "veljet" ja "pojat". Nainen sai tyytyä Belmannilaisittain lähinnä "nymfin" tai innoittajan osaan. Nykyään lauluilloissa ja karonkassa naisella on tasa-arvoisempi asema.

Varalaulunjohtaja Harri Kedon mukaan hyvä pöytälaulu on ytimekäs, siinä on tarina ja siihen liittyy opetus. Se jättää myös tilaa kuulijalle ja laulajalle tulkintoihin.