Supolta puuttuu historian taju

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös pitää niin sanottu Tiiitisen lista salaisena ei yllättänyt. Lista oli määrätty 20 vuotta sitten kassakaappiin, eikä mikään mahti ole pystynyt kaappia aukaisemaan. Ei, vaikka alkuperäisen salauspäätöksen yhdessä Suojelupoliisin silloisen päällikön Seppo Tiitisen kanssa tehnyt presidentti Mauno Koivisto on sanonut, että hänestä nimilistan voisi julkistaa.

Kotimaa
Suojelupoliisin ovi ja entisen DDR:n merkki.
YLE / uutisgrafiikka

Tiitisen listan julkitulo olikin lähellä, sillä Helsingin hallinto-oikeus ehti jo kertaalleen antaa sille julkaisumääräyksen. Supo valitti kuitenkin päätöksestä, ja lopputulos tiedetään: kohutun listan 18 nimeä pysyvät kassakaapissa KHO:n äänestyspäätöksen jälkeen.

Vaikka KHO:n tuomio oli johdonmukainen aiempiin salauspäätöksiin nähden, sen logiikkaa on vaikea ymmärtää. KHO perustelee nimittäin päätöstään niin, ettei Suojelupoliisin ulkomailta luottamuksellisesti saamia asiakirjoja voi julkistaa irrottamalla niistä osia.

- Tiedonvaihdon on toiminnan erityisluonteen vuoksi ollut tarkoitus olla luottamuksellista, korkein hallinto-oikeus sanoo.

Supon maine ja uskottavuus voivat vaarantua, jos luottamuksellisuutta ei pidetä. Suojelupoliisi vakuutti näin korkeimmalle oikeudelle, ja KHO otti väitteen todesta.

Tuollaiset perustelut voisivat olla uskottavia jossakin toisessa yhteydessä, mutta Tiitisen listan osalta ne herättävät vain hilpeyttä. Lista ei ole mikään tulenarka valtiollinen dokumentti, joka järkyttäisi kansallista turvallisuutta, vaan Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin laatima arvio eräistä suomalaisista henkilöistä.

Alpo Rusin kuulusteluissa ja monissa muissa yhteyksissä Itä-Saksan ja Neuvostoliiton lakkautuksen jälkeen on käynyt selväksi, ettei Stasin ja KGB:n laatimiin ”agenttilistoihin” voi suhtautua kovin vakavasti. Niihin sisältyy kaikenlaista tarkoituksenmukaisuutta - yleensä raportoijan halua kunnostautua esimiestensä silmissä. Alpo Rusille laadittiin Stasin arkistoon kortti, vaikka sen laatija ei ollut tavannut häntä koskaan.

Alpo Rusi joutui Stasin kirjoihin siksi, että oli itäsaksalaisten yhteyshenkilönä toimineen Jukka Rusin veli. Supo luotti kritiikittömästi tuohon Stasin arkistosta löytyneeseen tietoon ja ryhtyi tutkimaan Alpo Rusin toimia.

Suojelupoliisi on pitänyt kiinni kannastaan johdonmukaisesti siitä huolimatta, että sen nykyinen päällikkö Ilkka Salmi edustajaa sukupolvea, jolla ei ole omakohtaista kokemusta kylmän sodan aikaisista suurlähetystöjen hämäräpuuhista Helsingissä tai niiden agentteihin arveluttavia yhteyksiä pitäneistä hyväntahtoisista suomalaishölmöistä.

Lännen turvallisuuspoliiseissa tunnetaan hyvin Stasin arkistojen olematon painoarvo. Itäsaksalaiseen Rosenholz-aineistoon kirjatusta noin 200 000 nimestä on ollut jonkin sortin vakoilijoita vain 20 - 25 prosenttia. Suomelle tärkeiden maiden turvallisuuspoliiseissa ollaan myös tietoisia Tiitisen listaa koskevasta polemiikista. On vaikea ottaa vakavasti väitettä, että Tiitisen listaa pidettäisiin niissä Supon luotettavuuden mittarina.

Suojelupoliisi liioitteli riskiä, ja KHO otti sen väitteet todesta. Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuuspoliiseissa tuskin poltetaan päreitä, jos Tiitisen lista julkaistaisiin. Pikemminkin Ilkka Salmen kollegat taitavat nyt hymähdellä Supon perusteluille.

Supo iski kirveensä kiveen Alpo Rusin kohdalla. Nyt se suojaa sinnikkäästi Stasin epämääräistä nimilistaa valtion turvallisuuden nimissä. Suojelupoliisilta on kadoksissa historian taju. Rosenholz-aineisto oli ehkä ”kovaa kamaa” silloin, kun Suomi sen sai. Nyt sillä on vain historiallisen kuriositeetin ja ajan kuvauksen arvo.

Yksityisyyden suojakin kuulostaa heppoisalta perustelulta. Tiitisen listasta on käyty keskustelua pitkään ja perusteellisesti. Sitä seuranneille on selvää, ettei listalla olo todista automaattisesti mitään. Stasin listojen epäluotettavuuden takia jokainen ajatteleva ihminen osaa vaatia vakuuttavia näyttöjä ennen kuin syyllistää ketään.

KHO muistutti, että kukin viranomainen päättää hallussaan olevien asiakirjojensa julkisuudesta. Katseet kääntyvät sen takia nyt Ilkka Salmeen. Tiitisen lista tulee ennen pitkää julkiseksi. Mitä pikemmin niin käy, sitä suurempi palvelus se on avoimuudelle ja totuudelle. Salmen johtaman Supon olisi aika ryhtyä arvioimaan argumenttejaan uudelleen historian perspektiivistä.

Presidentti Koivisto teki salauspäätöksensä nopeasti, silloisessa suurvaltapoliittisessa ilmapiirissä. Ajat ovat muuttuneet 20 vuodessa perusteellisesti. Supolla on nyt uuden harkinnan paikka.

Tiitisen listan julkaisu synnyttäisi tietenkin vilkasta keskustelua. Jos sen aikana pystyttäisiin kuitenkin osoittamaan vedenpitävästi, että joku listalla oleva on todellakin ollut vakoilija, se olisi vain palvelus isänmaalle.

Lähteet: Risto Uimonen, Ykkösaamun kolumnisti 19.5.2010