Äänen ja ympäristön yllättävät yhdistelmät vievät kokijan uuteen maisemaan

Äänimaisematutkimuksen ja akustisen ekologian uranuurtaja, kanadalainen säveltäjä Barry Truax konsertoi ensi kertaa Suomessa kesäkuun alussa. Helsingin Ritarihuoneen konsertissa kuulija pääsee äänen mukana siirtymään konserttitilasta toiseen maisemaan.

kulttuuri
Barry Truax
Barry TruaxSimon Fraser University

Säveltäjä ja äänimaisematutkija Barry Truax esittää Helsingin-konsertissaan omien teostensa lisäksi saksalaissyntyisen Hildegard Westerkampin sävellyksiä. Järjestäjien mukaan ääni ympäröi kuulijat konsertissa tavalla, jonka voi kokea kuin matkana toiseen akustiseen maisemaan.

Barry Truax on tehnyt merkittävää pioneerityötä paitsi äänimaisematutkimuksen, myös elektronisen musiikin parissa – ja yhdistänyt niitä teoksissaan. Hildegard Westerkamp on tunnettu erityisesti teoksista, joissa kuulijan ympärille rakentuu luonnonmaisema, vaikkapa metsä.

Ritarihuoneen konsertti järjestetään perjantaina 11.6.2010. Lauantaina Truax luennoi Sibelius-Akatemiassa. Helsingistä Truax matkustaa Kolille, jossa järjestetään 16.–19. kesäkuuta merkittävä kansainvälinen äänimaisemakonferenssi. Konferenssin teemana ovat äänen käytön ja väärinkäytön ideologiat sekä eettiset kysymykset.

Truaxin Helsingin-konsertin järjestävät Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osasto ja Äänen Lumo ry.

Visuaalisuudesta huolehditaan, äänimaiseman annetaan rehottaa

Äänitaiteilija Simo Alitalo kertoo Barry Truaxin edustavan tutkimussuuntaa, joka 1960-luvun lopulla alkoi kiinnittää huomiota siihen, ettei ympäristön äänia tule lähestyä vain meluna ja häiriönä, vaan äänimaisemaan sisältyy myös säilyttämisen ja suojelemisen arvoisia elementtejä.

Hyvä äänimaisema onkin suunniteltu. Arjessa äänimaisemat kuitenkin syntyvät sattumanvaraisesti, eikä huonoihin ääniin yleensä puututa.

– Joku kehitti lehtipuhaltimen, vaikkei sitä kukaan kaivannut, haravahan oli jo keksitty. Se on kuitenkin tullut suureksi tekijäksi äänimaisemassamme, tuskailee Alitalo.

Alitalo onkin puhunut julkisivulautakuntia vastaavien, ääniympäristöä suojelevien elinten tarpeellisuudesta.

Hälytysäänet tuttuja musiikista

Nykyisessä äänimaisemassa meitä ympäröi iso joukko erilaisia hälytys- ja merkkiääniä. Irrallinen piippaus usein ärsyttää, vaikka sama ääni voi olla luonteva osa musiikkia. Piippausten hälyttävä merkitys on kuitenkin syöpynyt vahvasti alitajuntaamme. Simo Alitalo kertoo hauskan anekdootin aiheeseen liittyen:

– Ostin tässä hiljattain uuden auton, ja kuuntelin ajaessani vanhaa Miles Davisin levyä. Tietyt sävelet kuuluivat piippauksina, jotka saivat minut vähän väliä hätkähtämään, että nyt auto hajoaa, hälytyslaitteet varoittavat jostain viasta. Hälyäänten soundit on siis ilmeisesti napattu levyiltä!

Lähteet: YLE Uutiset / Annamari Iranto