Siivous on sydämen asia

Kesä on jo ihan ovella ja monella on varmasti vielä kevätsiivous täysin aloittamatta. Talven jäljiltä ikkunat ovat pesemättä ja aurinko paljastaa armottamasti jäljet. Suunvuorossa Pirjo Pasuri pohtii siivouksen saloja.

kotisiivous (siivouspalvelut)
YLE

Puhtaus on puoli ruokaa, evästi äiti kauan sitten, maailmalle lähtevää 17.v tytärtään. Tuo neuvo ei tarkoittanut ainoastaan kasvojen, käsien ja perunoiden pesua, vaan se oli paljon laajempi, koskien myös vaatteita ja kodin siistinä pitämistä.

Täytyy myöntää, että tuo ja monet muut mamin neuvot auttoivat suuresti itsenäisen elämän alkutaipaleella. Myöhemmin neuvoja ovat auliisti jakaneet myös pirkat, martat, kauppojen kampanjat ja tuoteselosteet.

Luudan ja rikkalapion jälkeen siivousvälineet ovat kokeneet todellisen vallankumouksen. Pölyimurit, mikroliinat ja mopit täyttävät jokakodin siivouskomerot. Mäntysuovan voi jättää kesäksi mattojen pesuun.

Vedellä lutraaminen ei nykylattioille sovi. Eri materiaaleille on kehitetty omat puhdistus- ja pesuaineet. Ikkunanpesussa ei tarvitse -ellei nimenomaan halua - käyttää etikkaa ja eilistä sanomalehteä.

Mainosten mukaan oikeilla välineillä siivous sujuu, on helppoa ja hauskaa. Aina tuota ei voi allekirjoittaa. Aloittaminen, siis sanoista tekoihin ryhtyminen, vie aikaa. Ja harvoin, ainakaan suursiivous, niin hauskaa on, että kukaan kikattaisi kilpaa imurin hurinan kanssa.

Vaikka kesä on ihan ovella, täytyy myöntää, että kevätsiivous on vielä aloittamatta. Kun katselee ikkunoita ja parvekelaseja, omatunto soimaa. Armoton aurinko paljastaa harmaantuneet tasot ja ilmassa leijuvat pölyhiukkaset.

Ilmavirta, mikä tahansa pieni liike, saa pölypallo ulos piiloistaan, kierimään pitkin lattioita. Kaamoksen aikaan tiesi kyllä pölyä kerääntyneen, mutta ei siitä huolta kantanut, kun keinovalo ei yltänyt kaikkialle. Ihan tässä tulee talvea ikävä!

Lapsuuden kodissa leivottiin joka perjantai ja siivottiin joka lauantai. Vai oliko se toisinpäin? Suursiivous tehtiin keväällä, juhannukseksi, syksyllä ja jouluksi. Omena on puusta pudottuaan vierinyt melko kauas, sillä mattoja ei enää tule viedyksi joka viikko ulos tuulettumaan.

Vaan harvoinpa viuhuvat mattopiiskan sivallukset muidenkaan talojen tamppaustelineillä. Suursiivous on työläs toimitus, joten näin keväällä sen siirtäminen pahimman siitepölykauden jälkeen, on harkinnan arvoinen.

Vaikka koti- ja laitossiivousta ei voi täysin verrata toisiinsa, niin taannoisella Espanjan Fuengirolaan tehdyllä matkalla, yhtäläisyyksiäkin huomasi. Hotellihuoneen keskilattia kiilsi jokapäiväisistä imurin vedoista. Niin myös parvekkeen ensimmäiset laatat.

Nurkat ja vuoteisen aluset hoidettiin kai asiakkaiden vaihtuessa tai sesongin jälkeen. Kolme roskakoria tyhjennettiin päivittäin, vaikka vain yhdessä, tiskipöydän alla olevassa, oli tyhjennettävää. Tai, no, olihan niiden kahdenkin pohjalla pienet, tummat tahrat eli torakan raadot. Hyvä kun siistijä-senjorita keräsi nekin pois, sillä uusia elukoita sikisi joka yö.

Siivous on sydämen asia. Sen voi siirtää, mutta ei jättää tekemättä. Ja onhan sini- tai valkovuokkokimppu enemmän edukseen puhjoisen kodin pölyttömällä pöydällä.