Vastuu - onko sitä

Mikä on vastuu? Kelle se kuuluu? Kuuluuko se jollekin? Milloin se otetaan? Annetaanko se? Otetaanko se? Pia Ekholm on epätietoinen.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
kuvaaja: Eija Hartemaa

Ihminen on merkillinen olio, kun se joskus herää arkiruutiinien horroksesta ja hoksaa jotakin, pulpahtaa tuo havainto esille harmittavasti yhtäkkiä joka puolelta. Tällainen juttu on juuri nyt minulle vastuu.

Se alkoi yllättäen ihan muutama viikko sitten radiota kuunnellessa. Puhuttiin ydinvoimaratkaisusta, jota ei siis vielä ollut tehty. Kysyi toimittaja siinä sitten, että miten aiotaan niiden yhtiöiden ydinjätteiden sijoitusongelma ratkaista, jotka eivät sitä vielä olleet paljastaneet.

Kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström totesi välittömästi ja vakuuttavasti:

- Se on täysin yritysten keskinäinen asia, miten sen ratkaisevat!!

Melkein putosin pallilta: Satojentuhansien vuosien päähän jatkuva ydinsaasteen uhka suomalaisten elämässä on yritysten keskenään sumplittava juttu.

Toinen esimerkki vastuun ottamisesta pulpahti eteen viime viikolla.

Uudessakaupungissa roihusi iso palo ja sammutuskalustoa oli hälytetty valtavasti paikalle. Savua ryöppysi taivaalle mustanaan. Julkisen palvelun Yleisradion kuuluu tällaisessa tilanteessa tiedottaa yleisölle mahdollisesta vaarasta, ei pelkästään tyydyttää yleisön uteliaisuutta. Sitä varten on laadittu tiedotusjärjestelmä.

Paitsi että se on vahvasti kehittämisen tarpeessa. Tottakai palopaikalla oli kädet täynnä työtä, mutta työvelvoite on mediallakin. Onneksi erilaisten kumminkaimojen ja lähistön asukkaiden kautta saatiin aina jokin tiedonmuru, jolla helpottaa huolestuneiden kaupunkilaisten tiedontarvetta radiossa ja netissä. Emme kuitenkaan tienneet, pitäisikö vaikkapa opastaa sulkemaan ikkunat kovan savunmuodostuksen takia. Sovitussa pelastusnumerossa ei koskaan vastattu.

Jankkasin päällikkövirkailijan kanssa ongelmaani noin tunnin kuluttua hälytyksestä. Kuunnelmana se olisi ollut kiintoisa. Tiivistelmä antaa osviittaa:

Toimittaja: - Päivystäjä ei vastaa.

Päällikkö: - En ole päivystysvuorossa, vuorossa on päivystäjä ja hän on tiedotusvastuussa.

Toimittaja:- Eikä hän vastaa tiedotuspuhelimeen.

Päällikkö: – Tiedotusvastuussa on päivystäjä. Minä en ole päivystysvuorossa.

Viimein ymmärsin lopettaa. Lopulta järjestettiin tiedotustilaisuus puolilta päivin. Hälytys tuli kello 9:13 ja kello 13.05 pelastuslaitos lähetti myös tiedotteen yleisölle.

Ehkä vastuun ottaa tuo kalasavustamon paloa sammuttanut päivystäjäparka.

Kolmas esimerkki vastuusta tulee harrastuksesta.

Ystäväni käy innolla uimassa Turun Samppalinnassa. Hän on tuskastunut miesten pukuhuoneen kaaoksesta koululaisryhmien aikana. Liikunnanopettajia ei näy missään ja riehuntaa ilmenee.

Tai kyllä opettajiakin näkyy. He seisoskelevat kauniilla ilmalla altaan reunalla ja keskustelevat keskenään. Kylminä päivinä he kyhjöttivät verskapuvuissaan katsomon suojissa kuin kyyhkyspari kattorakenteiden loukossa. Sillä välin pojat ryntäävät pukuhuoneen rappuset ylös, siitä ponnahduslaudalle ja suinpäin altaaseen. Tulee siinä vipinää vesijuoksuporukoille hyppylaudan alla. Poikien tunti on päämäärätöntä kisailua ja sukeltelua kuntouimareiden radoille.

En tiedä kenen vastuulla he ovat. Ja voiko tuo sähläily olla kouluopetusta? Samaan aikaan naisopettajat kävelevät altaan reunalla, kirjaavat lehtiöihinsä tyttöjen suorituksia, antavat uusia tehtäviä ja pukuhuoneessa paimentavat tyttöjä ensin altaaseen sitten takaisin kouluun.

Olen uinut Samppalinnassa säännöllisesti 2000-luvun ajan. Ainakin koko sen ajan tilanne on ollut sama. Alkuviikolla poikien opettajat tosin reagoivat. Uimavalvoja kivahti jollekin rantashortseissa juoksevalle, mutta altaaseen ei kuulunut tarkemmin. Tilanteen mentyä ohi miesopettajat menivät torumaan valvojaa. Erotin vain lopun – Ei niille mitään voi!!!

Niin että: Mikä on vastuu? Kelle se kuuluu?

Pitääkö nyt joka asiasta pillastua!! Pitäisi varoa verenpainettakin.

Hoksais nyt jo jotain muuta!! No, no … pitäiskös aina olla kesäheila….????