Kohtalona kurkut ja kukkaset

Kohtalon puuttuminen peliin heitti kerralla Mika Ollilan ja Outi Kilven elämänsuunnitelmat uusiksi. Etelä-Suomessa viherrakentamiseen erikoistuneet hortonomit muuttivat pohjoiseen tuotantopuutarhan pitäjiksi Mikan isän odottamattoman kuoleman johdosta.

kurkku
Outi Kilpi ja Mika Ollila
Outi Kilpi ja Mika Ollila muuttivat perheineen Rovaniemelle jatkamaan Ollilan puutarhaa.YLE / Pia Tuukkanen

Hortonomit Mika Ollila ja Outi Kilpi perheineen joutuivat seitsemisen vuotta sitten kovan paikan eteen. Rovaniemeltä kotoisin olevan Mikan isä menehtyi äkillisesti. Perheen oli tehtävä elämää muuttavia valintoja.

- Suunnitelmat olivat ihan toisaalla ja ammatti eri suuntaa kuin tämä tuotantopuoli. Etelässä oli vakituinen työpäikka, ei ollut ollenkaan selvää, että tulemme tänne. Päätöksiä siinä piti tehdä, muistelee Mika Ollilla.

Pariskunta lapsineen päätti kuitenkin tulla jatkamaan tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan juhlivaa Ollilan puutarhaa.

- Alkuvuosina tuntui, että olikohan tämä niin hyvä päätös. Omalta kohdaltani voin sanoa, että oli hyvä päätös, ei kaduta enää, sanoo Mika.

Mika Ollilla on kasvanut puutarhalla ja käytännön työt olivat siltä osin tuttuja. Outi puolestana on oppinut tuotantopuutarhan työt tekemällä niitä miehensä rinnalla. Oma vapaus tehdä työtä, puutarhalla käyvät asiakkaat ja kiinnostus kasveihin ovat kiinnittäneet etelän tytön tiukasti Ollilan puutarhan multaan.

- Tämähän on aivan mahtavaa työtä. Itse saa päättää milloin tekee mitäkin. Toisaalta tämä on aika raskasta fyysisesti ja yrittäjänä henkisestikin, mutta kyllä minä tykkään tästä työstä, kertoo Outi.

Kukkaostoksilla Tauno Palon kanssa

Ollilan puutarhan pihaan kurvaa pakettiauto kukkia hakemaan. Autosta nousee ihkaelävä Tauno Palo.

- Elävä olhan ainakin vielä toistaiseksi, toteaa Muoniosta kotoisin oleva mies, joka on ennenkin saanut kuulla hämmästelyjä nimestään.

- Ei enää nykyään niin paljon kuin ennen. Nuoret eivät sillä tavalla tunnista nimeäni, kuin vanhemmat ihmiset, kertoo kuuluisan näyttelijän nimikaima.

Tauno Palo vie kukkia Ollilan puutarhalta Muonioon vaimonsa kukkakauppaan. Marraskosken puutarhalta kukkia menee ympäri Lappia, aina Hettaa myöten. Pitkätkään kuljetusmatkat eivät ole kukkasille ongelma.

- Kukat kestävät suoraan sanottuna aika raakaa käsittelyä. Joitakin on rapsakampi oksaisia lajikkeita, mutta niiden kanssa selviää, kun vähän varoo, kertoo Mika Ollila.

Ollilan kurkku jatkaa kukkien jälkeen tuotantokautta

Ollilan puutarhan päätuotantoala on kukkasissa. Kevät alkaa puutarhalla aikaisin alkuovuodesta.

- Se on helpotus tällaiselle etelän ihmiselle, hymyilee Outi Kilpi.

Puutarhalla on useampia kymmeniä kukkalajeja. Kappalemäärät liikkuvat kymmenissä tuhansissa kasveissa.

- Jokainen purkki käydään läpi omin pikku kätösin. Jos aika alkaa loppu, nukutaan vähemmän ja juostaan kovemmi, kertoo Outi Kilpi.

Kukkakauden jälkeen kasvihuoneen valtaavat Ollilan kurkut.

- Nyt kasvatetaan vain kurkun taimia kotipuutarhureiden kasvihuoneisiin, kertoo Mika Ollilla.

Myyntikurkkujen taimet istutetaan Ollilan puutarhalla heinäkuun ensimmäisenä viikkona. Ensimmäinen myyntiin tuleva sato saadaan elokuun alussa. Tuntuu takaperoiselta, että kurkkukausi alkaa syksyä vasten.

- Kurkku on meille lisätulonlähde, joka jatkaa tätä meidän kautta, kertoo Outi Kilpi.

Kylmän arka ja vedolle altis kurkku sopii Mika Ollilan mukaan hyvin pohjoiseen.

- Meillä tuuletetaan katon kautta, joten vetoa ei synny. Kurkku on isän perintöa. Se on kohtuullisen helppo kasvattaa näissä kasvihuoneissa. Se ei hirveitä ponnisteluja vaadi, sanoo Mika Olilla.

Lähituotanto ja löysä pussi pitävät Ollilan kurkun kovana

Ollilan kurkku tunnetaan kovana ja kestävänä lajina. Yksi syy kestävyyten on se, että kurkkua myydän lähellä puutarhaa.

- Kurkut kerätään aamulla ja päivällä ne ovat jo kaupassa. Ei tule välivarastointia, kertoo Outi Kilpi.

- Löysät pussit ovan myös Ollilan kurkun kestävyyden takana, sanoo Mika Ollila.

- Olemme tutkineet, että kurkku kestää paremmin löysässä, reikäisessä pussisa, kuin tiukassa muovikelmussa.

Robert ja Sebastian, harvinaiset herrat etelästä

Kasvien lisäksi puutarhalle tuovat elämää perheen lemmikit. Ensimmäisenä pihaan ajavaa tervehtii Robert. Komea, puna-musta-ruskea kukko kiekasee tomerasti vieraan saapuessa paikalle.

- Se haluaa sanoa, että katso minua, olen täällä ja hirmuisen komea, tulkkaa Outi Kilpi.

Kukkoja pihassa on kaksi. Robertin lisäksi kanalaumaa vartioi Robertin veli Sebastian.

- Kukot ovat sisareltani etelästä ja hän antoi joko molemmat tai ei kumpakaan, kertoo Outi.

Robert ja Sebastian edustavat harvinaista, vielä toistaiseksi säilynyttä maatiaiskanakantaa nimeltä Savitaipalelainen.

- Savitaipaleen kantaa on jäljellä korkeintaan muutama sata yksilöä, kertoo Outi Kilpi.

Kanat Petunia, Marketta, Kanerva ja Orvokki ovat tavallisia risteytyskanoja.

- Olen yrittänyt saada savitaipalelaisia kanoja, mutta en ole vielä onnistunut.

Kanalauman elämä sujuu rauhallisesti pihalla tepastellessa ja kuopsutellessa. Joskus tosin Robert ja Sebastian ottavat yhteen siitä, kummalle kanojen hallinta kuuluu. Välistä joku kana yrittää poiketa pirtiinkin.

- Nämä ovat kilttejä ja kesyjä, kukotkin. Ne syövät kädestä ja antavat ottaa syliin, sanoo Outi Kilpi.

Munia omiin tarpeisiin.

-Kanat ovat enemmänkin lemmikkejä. Munia saisi varmasti halvemmalla kaupasta.

Kanojen seassa omiaan puuhastelevat perheen koirat labradorinnoutajat Bertta ja Riitu. Rodustaan huolimatta koirat eivät piittää kanoista.

- Ne ymmärtävät, että kanat ovat perheenjäseniä. Yksi kana tosin kuoli koiran toimesta kanankasvatuksen alkutaipaleella, mutta sen jälkeen ongelmia ei ole ollut, kertoo Outi.

Yksi kanoista tepastelee kohti ihmisiä tahtomaan herkkupaloja, Bertta-koira kantaa palloa toiveekkaana, josko joku heittäisi sitä. Riitu pyyhältää pellolle etsimään hiiriä. Hieman kauempana kanit Peruna ja Mamma nauttivat vihreästä ruohosta. On aika lähteä jatkamaan töitä, antamaan vettä janoisille kukille.

Lähteet: YLE / Pia Tuukkanen