1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Perämeren kohtalo ratkeaa Etelämantereella

Grönlannin jäätikön sulaminen kokonaan ei vaikuta Perämeren pintaan juuri lainkaan. Valtavan jäämassan katoaminen aiheuttaa maapallon vetovoiman muutoksen, jonka ansiosta Grönlannin jäistä muodostuva vesi pullahtaa eteläiselle pallonpuoliskolle. Mutta Etelämantereen sulaminen tuntuu myös Perämerellä.

Luonto
Nimenomaan Länsi-Etelämantereen jäätikön sulamisvedet vaikuttavat myös Perämeren vedenkorkeuteen. Meren pinta voi nousta 3,5 metriä. Millä aikavälillä se tapahtuu, vai tapahtuuko ollenkaan, sitä ei kukaan tiedä.YLE

Esimerkiksi alavien ja rehevien Liminganlahden rantojen tulevaisuus määrittyy sen mukaan, miten nopeasti ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätä Etelämantereella. Länsi-Etelämantereen jäätikkö nostaa sulaessaan Perämeren pintaa huomattavasti.

- Grönlannin jäätikön sulaminen on nopeampaa kuin Länsi-Etelämantereen jäätikön, ja sen sulaminen onkin huomattavasti todennäköisempää. Sen sijaan Etelämantereen osalta kukaan ei osaa esittää varmoja arvioita, kertoo Ilmatieteen laitoksen Merentukimus-ohjelman päällikkö, tutkimusprofessori Kimmo Kahma.

Grönlannin vedet valuvat eteläiselle pallonpuoliskolle

Tyynellä merellä kokonaisia valtioita hukuttavat ja Aasian, Afrikan, Amerikan ja Australian väkirikkaiden rannikkoalueiden elämää laajalti vaikeuttavat Grönlannissa sulavat jäät eivät maan painovoiman jakautumisen vuoksi vaikuta täällä juuri mitenkään.

- Jos Grönlannin jäätikkö sulaa, se lakkaa vetämästä vettä puoleensa ja vesi laskee tai pysyy paikallaan täällä Suomen rannikolla. Perämerellä tilanne on vielä parempi, eli siellä todennäköisesti Grönlannin sulaminen ei näy ollenkaan, jatkaa Kahma.

Grönlanti voi sulaa arvioitua nopeammin

Ajatus Grönlannin arvioitua nopeammasta sulamisesta perustuu siihen, että jäätikön pinnalta valuu sulamisvettä jään alle, ja että tämä vesi toimisi eräänlaisena voiteluaineena nopeuttaen jäätikön virtauksia. Näin jäätä virtaisi entistä nopeammin Grönlannin kylmistä keskiosista rannikoille, missä sulaminen on ripeää.

Valtamerten lämpölaajenemisen aiheuttaman veden pinnan nousun osalta ennusteet ovat pysyneet Kahman mukaan suhteellisen vakaina. Muilta osin hän arvioi, että tietämyksen lisääntyessä Suomen riski on tässä suhteessa pienentynyt, mutta epävarmuus lisääntynyt koska Länsi-Etelämantereen tilanteesta ei ole selvää kuvaa.

- Se voi viedä satoja vuosia, jopa tuhat vuotta. Ei edes tiedetä lähteekö se sulamaan vai ei.

Etelämantereen mannerjää ei sula

Se mistä tiedeyhteisössä ollaan suhteellisen varmoja, on se, että Etelämantereen mannerjäätikkö ei ole uhattuna.

- On vaikea kuvitella sellaista ilmastoa joka sulattaisi sen lähitulevaisuudessa. Se on maailman kuivimpia alueita, ja jos alkaa sataa vähänkään lunta, mikä on todennäköistä ilmaston lämpenemisen myötä, se alkaa kasata sinne lisää jäätä. Kehitys voi siis mennä päinvastaiseenkin suuntaan.

Perämerellä maan pinnan nousu jatkuu vielä noin 100 metriä eli vaikka koko Etelämantereen mannerjäätikkö sulaisi ja nostaisi meren pintaa keskimäärin 60 metriä, maankohoaminen jäisi täällä voitolle.

Länsi-Etelämantereen vedet tulevat Perämerelle täysimittaisena

Pitkässä juoksussa on selvää, että Perämerestä tulee järvi, Liminganlahti lakkaa olemasta ja että Limingasta tulee sisämaapitäjä. Mutta mitä tapahtuu vedenpinnalle tässä välillä jos ja kun Länsi-Etelämantereen jäätikkö alkaa sulaa, on epäselvää.

- Sitten kun se sulaa Etelä-Mantereella , vesi pullahtaa tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle, ja se voisi olla semmoiset 3,5 metriä. Se kyllä tuntuu, toteaa Kahma.

Vaikeaksi asian tekee muun muassa se, että ei tiedetä millä aikataululla Länsi-Etelämantereen jäätikkö sulaa. Eli kumoaako se joksikin aikaa maan kohoamisen vai ei.

Perämeren rantaniityt kärsisivät meren pinnan noususta

Jos niin käy, on todennäköistä että ainutlaatuisen maankohoamisrannikon avoimet rantaniityt menettävät alaansa.

- Sukkesion seurauksena syntyvät puustoiset ja pensasmaiset luontotyypit tulevat ottamaan suuremman alan rantavyöhykkeessä. Tästä kärsivät lähinnä kahlaajat ja kasveista jotkin heikosti kilpailua kestävät lajit, arvioi suojelubiologi Eero Laukkanen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Missä kulkee aktiivisuojelun raja

Hän nostaa esiin esimerkiksi etelänsuosirrin, mustapyrstökuirin ja lapinsirrin. Arvokkaiksi koettuja lajeja ja biotooppeja pystytään kuitenkin ihmistoimin suojelemaan tiettyyn rajaan saakka.

- Sitä työtähän tehdään tällä hetkellä jo, naurahtaa Laukkanen ja viittaa kädellään takanaan aukeaviin Liminganlahden rantaniittyihin joita pidetään keinotekoisesti kulttuurimaisemana jo nyt.

Liminganlahden ohella tällaista hoidettua ympäristöä on Perämeren piirissä aika laajasti.

- Ainakin meidän byrokraattibiologien parissa käydään keskustelua myös siitä, missä kulkee hoidon ja luontaisen ympäristön kehittymisen raja.

Lähteet: Timo Sipola / YLE Oulu