1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilu

Rugbyn maailmanmestaruus yhdisti Etelä-Afrikkaa

Etelä-Afrikka muistelee jalkapallon MM-kisojen alla viidentoista vuoden takaista rugbyn maailmanmestaruuttaan. Nelson Mandela käytti tuolloin rugbya maan yhdistämiseen.

urheilu
Rugby-tähti Francois Pienaar kättelee Etelä-Afrikan entistä presidenttiä Nelson Mandelaa Johannesburgissa rugbystadionilla vuonna 1995. Mandelalla Springbok-joukkueen hattu.
Jon Hrusa/EPA

Etelä-Afrikka sai Rugbyn MM-kisat tunnustuksena uudelle demokraattiselle hallinnolle, mutta suuri kysymys kuului, miten käännetään rugbymiesten päät kannattamaan uutta mustien hallitsemaa maata.

Rugby oli ollut kautta aikojen maan valkoisen afrikaaniväestön oma juttu, kun taas englantia puhuva väestö pelasi pääasiassa krikettiä. Jalkapallo oli jäänyt värillisille.

Mutta Etelä-Afrikan rugbyjoukkue, jota kutsutaan Springbokiksi eli hyppyantiloopiksi, oli lähinnä vitsi. Musta väestö halveksi sitä, koska se oli heille rotusorron ja rasismin symboli.

Springbokit eivät olleet pelanneet yhtään kansainvälistä ottelua moneen vuoteen, koska Etelä-Afrikka oli ollut kansainvälisessä boikotissa. Se hävisi surkeasti kaikki MM-kisoihin valmistavat ottelut, ja joukkueen mieli oli maassa ja itseluottamus kadoksissa.

Mandela soitti yllätyspuhelun

Eteläafrikkalaisten rugbysankari Francois Pienaar oli asunut viimeiset levottomat vuodet perheineen Lontoossa ja palasi takaisin Etelä-Afrikkaan maan siirtyessä demokratiaan. Ollessaan vierailulla vanhempiensa luona kesken rugbyjoukkueen leirityksen puhelin soi.

Perheen musta palvelija vastasi puhelimeen ja oli pyörtyä, sillä puhelimen toisessa päässä on presidentti Nelson Mandela, joka halusi puhua Francois Pienaarin kanssa. Mykistyneenä hän kuuntelee puhelimessa, kuinka Mandela kutsuu hänet vierailulle luokseen.

Kun Pienaar astuu presidentin virkahuoneeseen, vastassa on ystävällinen vanha mies, jonka viesti on: haluan teidän voittavan Rugbyn maailmanmestaruuden.

Viestin kuultuaan Pienaarin pää menee entistä enemmän sekaisin. Kun Pienaar kertoo presidentin viestin joukkueensa pelaajille, hänet nauretaan melkein pukukopista ulos.

Tunnelma käy kuumana myös ANC:ssä

Samaan aikaan toisaalla Nelson Mandela käy oman taistelunsa ANC:ssä, sillä kukaan ei ymmärrä hänen ajatuksiaan. Kun puolueen nuorisojärjestö pitää oman kokouksensa, jossa he päättävät muuttaa rasistisen Springbok-nimen joksikin sopivammaksi mustan väestön symboliksi, Mandela saapuu kokoukseen ja saa estettyä päätöksen.

Springbokkien harjoitellessa MM-kisoja varten Mandela soittaa useaan otteeseen Pienaarille ja kyselee, miten valmistautuminen sujuu ja ovatko kaikki pelaajat varmasti terveitä. Kukaan ei ymmärrä, mitä Mandelan päässä liikkuu, mutta hänen viestinsä on selkeä: yksi joukkue, yksi kansakunta, Etelä-Afrikka.

Kun MM-kisat käynnistyvät, tapahtuu ihme. Springbokit alkavat voittaa ottelun toisensa jälkeen, ja tunnelma joukkueessa ja koko maassa muuttuu. Kun Springbokit pelaavat semifinaalissa, kadut ovat tyhjiä kaikkialla Etelä-Afrikassa - myös Sowetossa ja muissa townshipeissä.

Kaikki kynnelle kykenevät seuraavat, miten oma rugbyjoukkue Springbokit pärjää.

MM-finaaliin Etelä-Afrikka saa vastaansa Uuden-Seelannin, joka kaatuu numeroin 15 - 12.

Finaalia seuraa 66 000 katsojaa. Rugbyn pyhätössä, Ellis Parkin stadionilla Johannesburgissa, joukossa myös suuri määrä mustia.

MM-pokaalin Springbokeille luovuttaa Nelson Mandela pukeutuneena Springbokin vihreään paitaan ja lippalakkiin. Jos joku muu olisi pannut paidan päälle, tilannetta olisi pidetty pyhäinhäväistyksenä mustaa väestöä kohtaan.

Palkintokorokkeella lausutaan historialliset sanat. Steven Pienaar sanoo Mandelalle: Kiitos herra presidentti, mitä te olette tehneet tälle maalle. Mandela vastaa: Kiitos sinulle siitä, mitä olet tehnyt tälle maalle.

Clint Eastwood ikuisti tapahtumat valkokankaalle

Kaikki edellä kerrottu on kuvattu hienolla tavalla Clint Eastwoodin elokuvassa Invictus ja tapahtumista kertovassa kirjassa.

Rugbyn maailmanmestaruus merkitsi Mandelalle ensimmäistä suurta mahdollisuutta yhdistää Etelä-Afrikka kansakuntana ja niin myös tapahtui. Selkeä viesti maan kaikille roduille kuului, että Etelä-Afrikka on tarkoitettu kaikille roduille, uskontokunnille ja vähemmistöille.

Se oli viesti, että ANC pitää kiinni peruskirjassa antamastaan lupauksesta sateenkaarivaltion perustamisesta.

Valkoisten laji, jota mustatkin pelaavat

Kun Etelä-Afrikka valmistautuu nyt järjestämään maailman suurinta urheilutapahtumaa, Rugbyn maailmanmestaruudesta on kulunut viisitoista vuotta. Paljon on maassa muuttunut.

Rugby on edelleen valkoisten urheilulaji, mutta joukkueissa näkyy entistä enemmän myös mustia pelaajia. Etelä-Afrikan maajoukkuetta valmentaa värillinen valmentaja, kuten myös Kapkaupungin rugby-ylpeyttä Stormersia.

Samalla tavoin jalkapallo on pysynyt edelleen mustien urheilulajina. Etelä-Afrikan maajoukkueessa, jota kutsutaan nimellä Bafana Bafana (nuoret, nuoret) on vain kaksi valkoista pelaajaa.

Bafana Bafanalla on ollut kisavalmisteluissa samanlaisia ongelmia kuin Springbokeilla. Vaisujen esitysten johdosta maajoukkueen brasilialainen valmentaja Joel Santana sai lähteä vain yhdeksän kuukautta ennen omia MM-kisoja. Tilalle palkattiin toinen brasilialainen, Carlos Alberto Parreira, joka valmensi aikaisemmin Brasilian maailmanmestariksi.

Hän on onnistunut tekemään aivan MM-kisojen alla Bafana Bafanasta jälleen voittajajoukkueen, jonka itseluottamus on noussut silmissä.

Itseluottamusta kohentaa myös se, että nyt Etelä-Afrikassa on koko maa, myös valkoiset, täysin rinnoin Bafana Bafanan takana. Radiossa kerrotaan kymmeniä kertoja päivässä, kuinka maan rugbyliitto ja krikettiliitto tukevatt Bafana Bafanaa.

Viesti on yhä sama: yksi joukkue, yksi kansakunta.

Lähteet: Tapani Vestinen, Etelä-Afrikka

Lue seuraavaksi