Vanha sähkökitara on arvossaan

Taantuma ei kitarakaupassa näy, sillä kalleimmillaan 1950- ja 60- lukujen kitaroista maksetaan useita kymmeniä tuhansia euroja. Alkuperäiset osat ja komponentit nostavat arvoa, mutta soittajalle merkitsee eniten soundi ja soittotuntuma.

Kotimaa
Kitarapajan kitaraspesialisti Jaakko Kiikeri huoltaa kitaraa.
Kitarapajan kitaraspesialisti Jaakko Kiikeri on irrottanut Fenderin kitaran kaulan.YLE Helsinki

– Välillä joutuu suurennuslasin kanssa etsimään koodeja tai vastaavia, että löytyy että mikä on ja mikä ei ole alkuperäistä, sanoo Kitarapajan kitaraspesialisti Jaakko Kiikeri.

Hän purkaa vuoden 1974 Fender Stratocaster -kitaraa osiin Kruununhaassa kitarakaupassa huoltoa ja arvon määritystä varten. Sähkökitaran pienimpienkin elektroniikkakomponenttien, kuten äänenvärin ja -voimakkuuden säätimien ja mikrofonien ikä vaikuttavat myyntihintaan.

Kiikeri toteaa, että tässä valkoisessa kaunottaressa on valmistusvuoden alkuperäiset mikrofonit.

Vintagekitara farmariauton hinnalla

Vanhojen 50-, 60- ja 70-luvulla valmistettujen sähkökitaroiden kauppa käy hyvin, vaikka hinnat lähtevät vajaasta 10 000 eurosta ylöspäin. Muusikko Ile Kallio tapailee myhäilleen vuoden 1956 Gibson Les Paulia, jonka hinnalla saisi uuden farmariauton.

– Tässä on tosi mukavantuntuinen kaula. Tämä on tukeva, mutta ei kuitenkaan mikään sellainen kauhea tukki, niin kuin vanhoissa Gibsoneissa voi joskus olla, Kallio tuumaa.

Kitaristi ei tunnustaudu vuosilukujen palvojaksi. Soittajalle on tärkeintä soittotuntuma - se miten soitin istuu juuri omaan käteen.

– Olen aika lyhytsorminen, et jos on hirveän paksu kaula, niin tulee olo, että tässä pitää tehdä hirveästi hommia, että tästä saa mitään irti, Ile Kallio sanoo.

Uusi kultakausi ja historian havinaa

Verkkokaupan kautta helsinkiläisestä Kitarapajasta lähtee arvokitaroita myös ulkomaille. Verkko on lisännyt soittajienkin ymmärrystä kitaroiden laadusta, ja valmistajatkin ovat jälleen satsanneet uusien soittimien viimeistelyyn.

– Voi jopa puhua toisesta kultakaudesta niiden laadun suhteen, verrattuna siihen mitä se oli 70-luvun lopulla, koko 80- tai 90-luvun, niin nykyään on ihan älyttömän hyviä kitaroita, Jaakko Kiikeri sanoo.

Kiikeri tuo Kitarapajan takahuoneesta esille erikoista historiaa kantavan kitaran. Entisöitäväksi tuodulla metallikoppaisella vuoden 1936 National-resonaattorikitaralla on viihdytetty sotilaita sotarintamalla.

– Tämä "natikka" on ollut viihdytysjoukkojen käytössä rintamalla sodan aikana ja tarinan mukaan mm. Repe Helismaa on soittanut sillä, Kiikeri kertoo.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa legendaaristen soittajien vanhoja kitaroita myydään huikeilla rahasummilla. Suomessa se on edelleen harvinaista, vaikka esimerkiksi Albert Järvisen Hurriganesin Roadrunner-levyn kannessakin nähtyä Fender-kitaraa on myyty kovaan hintaan.

Yksi kitara ja tarina riittävät

Kitarakaupan seinillä roikkuu useita kymmeniä sähkökitaroita ja akustisia. Kitaravahvistimet ovat siistissä rivissä. Nyt kaupassa soi Ile Kallion tulkinta Jimi Hendrixin Little Wingistä.

– Hendrix oli kylläkin Fender-mies, Kallio toteaa Gibson käsissään ja pohtii klassista jaottelua kahden kuuluisimman kitaramerkin soittajien välillä.

Hurriganesin alkuperäiskitaristina ja viime vuodet Kaija Kärkisen rinnalla kitaroineella Ile Kalliolla on itsellään kiitettävä soitinarmada, 20 kitaraa. Muusikko sanoo, että omien kitaroiden merkitys syntyy siitä, millaisia biisejä niillä on soitettu lavalla tai studiossa. Erilaisiin sävyihin on eri kitaransa.

– Tällä Les Paulilla tulisi kyllä soitettua väkisinkin rootsimpaa kamaa. Hurriganes-aikoina omistin yhden samantyyppisen, mutta se ei ollut hyvä yksilö soittaa.

Kallio uskoo kuitenkin, että vähempikin riittää.

– Oikein hyvä kitaristi tarvitsee vain yhden kitaran. Jos on jotain kerrottavaa ja tarinaa siinä musiikissa, niin kyllä se tulee sillä yhdellä vehkeellä.

Lähteet: YLE Helsinki/ Ville Mättö