Timo Lavikainen ulvoo myllärinä kesän Joensuussa

Timo Lavikainen on tuttu mies muun muassa elokuvista Pitkä, kuuma kesä, Helmiä ja sikoja ja Koirankynnenleikkaaja. Kesällä hän nousee ensimmäistä kertaa teatterilavalle päärooliin. Ulvova mylläri saa ensi-iltansa kesäkuussa uudelleen henkiin herätetyssä Hasaniemen kesäteatterissa Joensuussa.

Timo Lavikainen näyttelee kesän Hasaniemen kesäteatterin Ulvova mylläri-näytelmässä. Kuva: YLE / Ari Haimakainen

Joensuulainen Timo Lavikainen on innoissaan ensimmäisestä teatterin pääroolistaan, ja myös Hasaniemen kesäteatterin uudesta tulemisesta.

- Minusta on hirveän tärkeää päästä mukaan kehittämään Joensuun kulttuurielämää. Pohdimme tuossa äsken Suomenlinnan kesäteatteria ja tällaisia merkkipaikkoja. Minä en ainakaan näkisi mitään estettä, minkä takia Joensuusta ei voisi tulla samanlainen kesäteatteripaikka, paikka, johon tullaan nimenomaan katsomaan teatteria. Sehän ei ole muusta kiinni, kuin että tekee riittävän hyvin homman - kyllä ihmiset silloin tulevat.

Omannäköinen Gunnar Huttunen

Arto Paasilinnan teos Ulvova mylläri kertoo hieman yksinkertaisesta, mutta hyväsydämisestä mylläri Gunnar Huttusesta, jolla ei ole muuta vikaa, kuin että hänellä on tapana osoittaa tunteitaan villillä ulvonnalla. Myllärin sydämen saa läpättämään- ja mielen ulvomaan maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämö.

Teoksen pohjalta on tehty myös elokuva, jossa nimiroolin näyttelee Vesa-Matti Loiri. Timo Lavikaista Loirin jäljessä kulkeminen ei hirvitä.

- Teen roolin varmaan ihan toisella tapaa kuin Vesa-Matti Loiri on sen aikanaan tehnyt. Olen joskus vuosia sitten nähnyt elokuvan. Nyt olen tietoisesti jättänyt sen katsomatta, ettei siitä tulisi mitään poimittua. Kirjan olen lukenut elämäni aikana kolme, neljä kertaa eli tarina on tuttu.

Lavikainen pohjaa oman tulkintansa Ulvovasta mylläristä kirjan herättämiin mielikuviin. Hasaniemen Ulvovaa mylläriä on tekijöidensä mukaan myös dramatisoitu voimakkkaasti, joten esitys lienee yllättävä myös tarinan hyvin tunteville.

Kylähullu vai ei?

Gunnar Huttunen ulvomisineen istuu aika ajoin huonosti pieneen maaseutupitäjään. Yleensä hahmoa on nimitetty perinteiseksi suomalaiseksi niin sanotuksi kylähulluksi. Timo Lavikainen on hieman toista mieltä.

- Itse minä en näe häntä sellaisena kylähulluna. Se on vaan erilainen. Sitäpaitsi sellainen harmiton hulluus, josta ei ole itselle eikä muille haittaa, vain piristää elämää ja katunäkymää. Onneksi ne kaikki eivät ole Joensuustakaan hävinneet, niitä välillä näkee tuolla. Ne tuovat elävyyden!

- Jos nyt ajattelee vaikka Juicen laulua Viimeinen kylähullu, niin ennen oli enemmän sitä, että ihmisiä vietiin laitoksiin. Nyt on jotakin hyötyä siitä, ettei ole rahaa laittaa ihmisiä laitoksiin, avohoito tulee halvemmaksi. Hyvä puoli siinä on se, että ihmiset tottuvat, että on erilaisia ihmisiä, kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä.

Timo Lavikainen nähdään kesällä Hasaniemen kesäteatterissa myös koko perheen näytelmässä Fedja-setä, kissa ja koira. Näytelmässä Lavikainen joutuu tekemään sitä, mitä hän ei ehkä haluaisi, mutta joka kuitenkin sujuu, nimittäin laulamaan ja tanssimaan tosissaan.

Ulvovassa myllärissä Lavikainen luonnollisesti ulvoo. Vaikka ensi-iltaan on vielä matkaa, ulvonnan harjoittelu on jo hyvällä mallilla, ja ääni kohoaa korkeuksiin vakuuttavan susimaisesti.