Viikinkien riimukirjoituksissa on myös pelkkää höpinää

Viikinkien jälkeensä jättämät kirjoitukset, kiviin kaiverretut riimut, kertovat ryöstöretkistä ja perhesuhteista, mutta niissä on myös paljon täysin sisällyksetöntä höpinää, kertoo tuore ruotsalainen tutkimus.

kulttuuri

Tutkija Marco Bianchi väitteli äskettäin Uppsalan yliopistossa tohtoriksi riimukivien kirjoituksista. Hänen loppupäätelmänsä on, että toisinaan kaivertajalle oli tärkeämpää osoittaa osaavansa kirjoittaa - tai olla osaavinaan - kuin jättää jälkipolville merkityksellistä tietoa.

Tuhat vuotta sitten kielellä oli ilmeisesti vain osamerkitys; ornamentit olivat ainakin yhtä merkittäviä, Bianchi päättelee.

Höpönhöpöä sisältäneen riimukiven piti silti näyttää oikealta. Toisinaan siinä oli kuvia, jotka kertoivat omaa tarinaansa, mutta tekstissä ei ollut tolkkua. Huijaus onnistui, koska suurin osa väestöstä ei osannut lukea.

Kasvanut kysyntä heikensi laatua

Bianchi arvelee, että sisällyksettömiä riimuja kaiverrettiin aikana, jolloin Pohjola oli siirtymässä pakana-ajasta kristinuskoon.

- Kristinuskossa kirjoitustaito oli tärkeää. Se oli moderni taito. Siksi jotkut mieluummin vaikka teeskentelivät osaavansa kirjoittaa kuin jättivät riimut sikseen.

Sisällyksettömät riimukivet osoittautuivat Bianchan tutkimuksissa myös käsityötaidollisesti muita hieman huonommiksi. Tekijät eivät siis olleet tottuneita riimunikkareita.

Viikingit pystyttivät riimukiviä aluksi vain vallanpitäjille, mutta vähitellen niitä alkoivat saada myös muut. Biancha arvelee, että kysynnän lisääntyminen saattoi vaikuttaa sisällön hupenemiseen.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Anniina Wallius