1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. yrtit

Herkkuja villivihanneksista

Niityiltä ja pikkuteiden varsilta löytyy useita villivihanneksia, jotka sopivat esimerkiksi salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja lettuihin.

Yrttineuvoja Virpi Sirbu kehuu voikukanlehteä monikäyttöiseksi. Kuva: Yle / Kirsi Partanen

Villivihannekset maistuvat parhaimmilta nuorina versoina ennen kuin ne ovat ehtineet kukkia. Kerättyjä yrttejä voi myös säilöä, joko kuivata tai pakastaa myöhempää käyttöä varten, neuvoo Perheniemen opiston ravinto- ja yrttitiedon kouluttaja, yrttineuvoja Virpi Sirbu.

Pihoilla ja pikkuteiden varsilla kasvaa esimerkiksi syötäviä poimulehtiä, piharatamoita, voikukkia ja nokkosia. Puutarhoissa kasvaa rikkaruohona vuohenputkea, josta voi valmistaa kasvislasagnea, keittoa tai tuoresalaattia. Sillä on kuitenkin kaksi vaarallisen myrkyllistä matkijaa myrkkykeiso ja myrkkykatko, joita ei voi käyttää ravinnoksi. Ne haisevat pahalta ja kasvavat yleensä kosteissa paikoissa esimerkiksi lammen rannoilla tai ojanpenkoilla.

Vuohenputkea löytää tavallisimmin puutarhoista esimerkiksi marjapensaiden alta tai kukkapenkeistä ja vihannesmaalta. Sirbu kehottaa tutkimaan putkikasveja kasvioppaan avulla tai kysymään apua kasvin tunnistamiseen kokeneelta poimijalta.

Villiyrttien kuningas, nokkonen

Nokkosta Sirbu kehuu villiyrttien kuninkaaksi. Sitä on paras kerätä käsineet kädessä ja saksien avulla, sillä kasvin piikkisten lehtien kärjissä ja varsissa on pistävän kirvelevää muurahaishappoa. Nokkosia ei saa kerätä esimerkiksi lantalan läheltä, sillä ne keräävät maasta nitraatteja.

Virpi Sirbun kotona puristetaan tuoretta nokkosta valkosipulipuristimen läpi suoraan lautaselle, mutta jos aikoo valmistaa nokkosista ruokaa pienille lapsille, yrttejä kannattaa ryöpätä 2 - 4 minuuttia.

Tuoreista nokkosista saa hyviä lettuja, muhennosta, keittoa ja kuivattuna jauheena sitä voi lisätä leipätaikinaan. Nokkonen on paljon ravintorikkaampi kuin pinaatti ja siinä on enemmän kivennäisainetta, rautaa ja magnesiumia kuin esimerkiksi parsakaalissa.

Sirbut kuivattavat nokkosia yrttikuivurissa, mutta niitä voi kuivata ilmavassa paikassa esimerkiksi jääkaapin päällä tai leivinuunissa leivinpaperilla vuoratuissa matalissa pahvilaatikoissa, jolloin niitä pannaan laatikon pohjalle 2-5 sentin paksuiseksi kerrokseksi. Nokkosista poistetaan varret ja lehtihangat ennen kuivatusta.

Villivihannekset piristävät salaatteja

Voikukista Perheniemen opiston keittiö käyttää ruoanvalmistuksessa kaikki osat, lehdet, kukat ja juuret. Voikukan maitiainen sisältää katkeroaineita ja kasvin lehdet maistuvat kitkeriltä, ellei löydä pyöreänmuotoisia salaattivoikukan lehtiä. Niistäkin kannattaa poistaa ruodit ennen salaattiin sekoittamista. Lehtisalaatin sekaan voi silputa esimerkiksi viisi voikukan lehteä, jolloin salaatti hoivaa koko kehoa maksasta lähtien, kertoo Virpi Sirbu.

Poimulehti on parhaimmillaan nuorena, supussa olevana versona. Kasvi maistuu miedolta ja sitä voi sekoittaa keväiseen salaattiin. Poimulehtiä ja vuohenputkia voi pilkkoa hienoksi myös keittoon lehtivihannesten tapaan.

Apilanlehdet maistuvat tuoresalaatissa ja siitä voi käyttää myös kukat. Ne sisältävät myös valkuaisaineita. Tuoreista apilankukista voi valmistaa myös teetä. Niitä on turvallista poimia, sillä apilalla ei ole myrkyllisiä matkijoita.

Piharatamoa on käytetty ennen yleisesti lääkekasvina haavanhoitoaineena, mutta sitä voi myös syödä. Nuoria ratamonlehtiä voi silputa salaattiin ja ne puhdistavat elimistöä sisäisesti.

Kuusenoksien kärjissä kasvaa vaaleanvihreitä kerkkiä, joista voi valmistaa siirappia. Tuoreena niitä voi silputa pieniä määriä salaattiin antamaan raikasta metsänmakua. Sirbu on käyttänyt kuusenkerkkäteetä myös kakkutaikinan nesteenä.

Yrttipoimijakoulutuksesta vinkkejä

Tuoreita ja pehmeitä maitohorsmanlehtiä ja kasvin latvoja voi myös lisätä salaatin joukkoon ja varhemmin keväällä kasvin suppuisia versoja voi keittää suolavedessä parsan tapaan. Sirbu on valmistanut maitohorsmasta myös teetä, jolloin hän on hiostanut lehtiä aromien voimistamiseksi. Maitohorsman kukista voi valmistaa liottamalla ja sitruunahapon avulla vaaleanpunaista juomaa.

Ruohovartisia kasveja saa kerätä niityiltä ja metsistä jokamiehen oikeudella. Jos aikoo kerätä isoja määriä, kannattaa pyytää maanomistajalta lupa, opastaa Virpi Sirbu. Villiyrttejä on parasta kerätä kuivalla säällä aamukasteen kuivuttua puhtaalta kasvupaikalta joko yhtä lajia kerrallaan ja sitten monilokeroiseen koriin, jotta ne eivät sekoitu keskenään. Niitä ei kannata kerätä isojen teiden varsilta eikä viljeltyjen peltojen reunoilta, sillä peltoja on voitu lannoittaa tai ruiskuttaa sinne kasvinsuojeluaineita. Pikkuteiden reunoilta pölyetäisyydeltä löytyy yleensä hyviä villiyrttejä.

Perheniemen evankelinen opisto Iitissä tarjoaa yrttipoimijakoulutusta, jonka jälkeen voi suorittaa kauppayrttien myyntiin oikeuttavan yrttipoimijakortin. Seuraava yrttipoimijakoulutus alkaa Perheniemessä viikolla 34. Villivihannesruokiin löytyy reseptejä Internetistä ja kirjastosta voi etsiä esimerkiksi Ulla Lehtosen, Virpi Raipala-Cormierin ja Henrietta Kressin kirjoja.