Sisustus - egonjatke?

Onko kotisi sisustus kymmenen vuotta vanha? Eikö olisi jo ollut aika vaihtaa? Suunvuorossaan kolumnisti Riitta Vesala pohtii miksi sisustamisesta on tullut niin monelle keino päteä.

sisustus
Riitta Vesala.
Riitta Vesala.YLE Lahti

Lehdet, mainokset ja television sisustusohjelmat pursuavat kodinsisustusvinkkejä ja kotien muutosleikkejä. Joka viikko on sohvanvaihtoviikko. Televisiossa vanhaa taloa remontoidaan ”oman näköiseksi”, joten hyväkuntoiset, mutta yök, 70-luvun muotivärein laatoitetut kylpyhuoneet – siis aivan kamalat - on aivan välttämätöntä purkaa. Toisessa ohjelmassa opetetaan tavalliselle ihmiselle tyylejä toteamalla kaupan ruusukuvioisesta oleskeluryhmästä: ”Tämä on romanttista perinteistä tyyliä. Se antaa ihmisille mielikuvan, että kalusteisiin liittyy rakkaita muistoja.”

Olen itse jo ammattinikin puolesta kiinnostunut ympäristön toimivuudesta ja esteettisyydestä. Pidän sisustamisesta. Kotia voi ja kannattaakin tehdä viihtyisämmäksi monin tavoin. Vaihtelu on välillä tosi virkistävää. Kodinsisustuksessa asiantuntija-apukin on välillä paikallaan. Kotisokeus estää näkemästä käytännöllisiä ja silmää miellyttäviä ratkaisuja. Sisustamalla voidaan aikaansaada toimivampi ja viihtyisämpi koti. Väreillä voi tehdä paljon. Itse koen imeväni energiaa kauniista ympäristöstä.

Mutta: Koti on aina paljon enemmän kuin tyylikäs lavastus tai sesongeittain vaihdettava muotikuorrutus. On surullista nähdä, kuinka kodinsisustamisesta on tullut egonrakentamisen väline: Itseensä tyytymättämät asukkaat pyrkivät piiloutumaan hienojen kulissien taakse ja uskottelemaan muille, että he ovat jotain muuta kuin ovat.

Koti on syvästi henkilökohtainen. Koti on ihmisen uloin iho. Koti on elämän ankkuripaikka, joka kuvastaa jatkuvuutta. Koti ei ole kertakäyttötuote. Miksi ihmeessä pitäisi heittää oma historiansa roskiin muutaman vuoden välein? Miksi kodin lavastamisella yritetään luoda vain mielikuvia rakkaista muistoista eikä vaalia todellisia muistoja?

Minulle on tärkeää, että kodin esineillä on merkityksiä. Esineisiin ja kalusteisiin liittyy lukemattomia muistoja ja tarinoita, jotka olennaisesti liittyvät elettyyn elämään.

Ihmisen elämään kuuluu kerroksellisuus, jossa jokainen kausi jättää muistoja ja jälkiä. Minulle on tärkeää, että se näkyy kodissakin. Siksi en sulata sellaista kodinsisustusta, jossa noudatetaan tyylipuhtaasti ja puhdasoppisesti vain kuluvan vuoden trendejä.

Romantiikka on nyt in. Kaupat ovat täynnä Aasiassa tuotettuja söpöjä vanhan ja kuluneen näköisiä sisustusesineitä. Eikö ole nurinkurista, että uusvanhalla jäljitelmäesineistöllä rakennetaan mielikuvaa historiasta, jota ei ole koskaan ollutkaan, ja samalla todellinen historiamme heitetään vanhanaikaisena roskalavalle.

Jo kestävän kehityksenkin kannalta on kyseenalaista - mielestäni suorastaan moraalitonta - vaihtaa kodin irtain muutaman vuoden välein. Vanhat esineet antavat kotiin aikasyvyyttä. Lisäksi ne on usein tehty kestämään. Jos tällä hetkellä epätrendikkäät huonekalut selviytyvät sisustajien hävitysvimmalta, niistä tulee aikanaan haluttua antiikkia. Siis kierrätys kannattaa.

Kun sisustuskärpänen iskee, uudistusvimman voi mielestäni purkaa parhaiten katselemalla kotona ympärilleen ja inventoimalla mitä itsellä jo on. Sitten miettitään, miten se voitaisiin järjestää uudellä tavalla. Ostamalla voidaan luoda aidon tuntuisia mielikuvia, mutta aitoa elämää, merkityksiä ja muistoja löytyy vain asukkailta itseltään.