Perinteisten naisten ja miesten alojen välisen raja-aidan ylittävällä ei ole aina helppoa. Rikosylikonstaapeli Pirjo Valonen oli 1980-luvun lopulla Keskusrikospoliisissa aloittaessaan ensimmäisiä naisia alalla.
- Tämä on ollut vähän kuin ruusuilla tanssimista, että on ollut hyväntuoksuisia hetkiä, mutta myös piikkejä. Työ on ollut mielenkiintoista, mutta se on ollut myös raskasta ja jopa haavoittavaakin. Esimerkiksi nimitysasioissa on saanut sellaisia nimitysperusteita, jotka ei aina kestäisi päivänvaloa. Tietyllä tavalla halutaan lokeroida, ja naisen oletaan olevan taipuvainen ja nöyrempi, Valonen sanoo.
Miehiä on vaikea saada naisten ammattiin
Työmarkkinajärjestöjen mukaan miehiä on edelleen vaikeampi saada perinteisiin naisten ammatteihin. Tämä huomattiin myös pari vuotta sitten esimerkiksi Diakoniaopistossa, jossa etsittiin mainoskampanjalla miehiä opiskelemaan hoiva-alaa. Tempauksella haluttiin paitsi murtaa perinteisiä sukupuolirooleja, mutta myös saada koko työvoima-arsenaali käyttöön. Työvoimapula on alalla edelleen ajankohtainen.
- Hoiva-alalla loppuvat kohta ihmiset. Vaikka kaikki ikäluokkamme naiset lähtisivät opiskelemaan hoiva-alaa, se ei riitä. Ja maahanmuuttajat ei ehdi omaksumaan ammatteja ja kieltä, että heistä saataiisin se puuttuva reservi sinne, sanoo Diakonissalaitoksen Voimaa Hoivaan -hankkeen projektipäällikkö Juha Leviäkangas.
Suomi on Euroopan hännänhuippu
Suomalainen työelämä on Euroopan neljänneksi eniten jakautunut naisten ja miesten ammatteihin, joista naisten alat ovat usein miesten aloja matalapalkkaisempia. Sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa palkkaeroa nykyisestä 18 prosentista 15 prosenttiin.
Mutta onko siitä myös jotain hyötyä työyhteisölle, että turva-alalla on naisia ja hoiva-alalla miehiä?
- Ihmiset voivat paremmin, kun työpaikoilla on sekä naisia että miehiä ja he ovat tasaisesti sjoittautuneet eri ammatteihin ja eri työpaikoille, tietää Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Anu Sajavaara.
Lähteet: YLE Uutiset