Pekka Junkala huiputtaa kahdesti kesässä

Piti tulla Perun matka, mutta tulikin reissu venäläiselle tulivuorelle, pyykinpesuvisiitti kotona ja kipuaminen Matterhornille. Kokkolalaisen Pekka Junkalan kesä on ylä- ja alamäkeä.

vuoret
Kuvassa Pekka Junkala matkalla kohti huippua.
Reijo Linnola

Kymmenen suomalaismiestä ja muutama ulkomaalaiskiipeilijä lähtee heinäkuun alussa valloittamaan 5642 metriä korkean Elbrus-vuoren Venäjän Kaukasuksella. Heidän joukossaan on neljä kokkolalaismiestä: Esa Alatalo, Kai Nyman, Petri Kulha ja Pekka Junkala.

Alunperin matkan piti suuntautua viideksi viikoksi Peruun Cordillera Blancalle. Pari uutista kuitenkin muutti tilanteen: kymmenen metrin pudotus välireissulla katkaisi sääriluut yhdeltä retkikunnan jäseneltä, ja haikara lähetti ennakkoilmoituksen Junkalan perheelle syksyisestä visiitistään.

Niinpä kohteeksi valikoitui Elbrus, Euroopan virallisesti korkein huippu. Elbrus on tulivuori, joka kuitenkin nukkuu sikeästi.

Ei kovin tekninen vuori

- Sauvakävelykohde, heittää Pekka Junkala leikillään. Junkalan mukaan vuoren saavuttaminen onnistuu vähemmälläkin kokemuksella, koska kyseessä ei ole kovin tekninen vuori. Sen päähaasteet ovat jäätikköalueet railovaaroineen. Rankka kokemus Elbruskin silti on, sillä huiputuspäivänä matkaa tulee 1800 korkeusmetriä.

Elbrusilla sijaitsevan "maailman törkeimmän puuceen" putki johtaa jätökset suoraan vuorelle. Jätöksiin osumisen lisäksi Pekka Junkalaa jännittää jo etukäteen liikkuminen sotilaallisesti aralla alueella. Paperisota ennen retkeä on sekin ollut mittava.

Venäjältä Kokkolan kautta Sveitsiin

Venäjän-matkan jälkeen Pekka Junkala ei jää lepäilemään laakereillaan. Kotona viivähtää viisi päivää muun muassa pyykkiä pesten, sitten matka jatkuu Sveitsiin kohti Alppien 4478 metriä korkeaa Matterhornia.

- Se on sitten erilainen kokemus: erittäin jyrkkää kallionseinämää huipulle asti. Lähdetään yrittämään ja katsotaan, mihin asti rahkeet riittävät.

Rinne on noustava vuorokaudessa valoisana aikana, sillä rinteet ovat niin jyrkät, ettei niillä yöpyminen onnistu.

Huipun vuosivauhti

Junkalan edellisestä reissusta on kulunut vuosi. Harrastus kääntyi "vakavammaksi" vuonna 2005 ja sittemmin haastavia retkiä on ollut tasaisesti yhden vuosivauhtia.

- Harrastus kuin harrastus näköjään vie mennessään. Aina matkan jälkeen tulee mieleen, että mihinkäs seuraavaksi. En ole hirveästi pohtinut, miksi näin on, pikemminkin toiset sitä kyselevät, naurahtaa Junkala.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa