Kuvataideleiri vie menneen ajan ateljeisiin

Serlachius-kuvataideleirin tämänvuotinen teema on taiteilijaelämä eri aikoina. Leiriläiset pääsevät esimerkiksi maalaamaan kaunista pariisitarta kultakauden ajalle tyypillisessä taiteilijanurkkauksessa tai roiskimaan värejä 1980-luvun työhuoneessa.

Serlachius-kuvataideleiriläiset pääsivät maalaamaan Edelfeltin Tyttö ja kissa -teoksesta tuttua malliasetelmaa. Kuva: YLE / Anna Sirén

Kultakaudelta esimerkkitaiteilijaksi on valittu Albert Edelfelt, ja kurssilaisten edessä poseeraa ihkaelävä Virginie, Edelfeltin tunnetuin malli, ajanmukaisessa asussa ja kissa sylissään.

- Pikku pariisittaria kuvaavat teokset olivat Edelfeltin myyntitauluja, ja niitä tultiin ostamaan aina ulkomailta saakka, kertoo kuvataideleirin opettaja Riikka Lenkkeri.

Kultakauden ajan taiteilijat maalasivat useissa eri tiloissa ja matkustivat myös ulkomailla. Pääasiallisia työtiloja olivat kuitenkin kotiateljeet, joiden runsas ja aistikas sisustus oli tarkoitettu paitsi teosten taustoiksi, myös ruokkimaan inspiraatiota.

- Ateljeissa myös kokoonnuttiin, ja ne olivat eräänlaisia edustustiloja, Lenkkeri sanoo.

Marraskuulaiset käyttivät taiteilijanvapautta

Serlachius-kuvataideleiriläisten edessä poseeraa toinenkin tauluista tutun näköinen malli. 1910-luvun marraskuulaisia edustanut Tyko Sallinen maalasi usein samaa maalaistyttöä, jota kurssilaisetkin nyt pääsevät hahmottelemaan.

- Marraskuulaisten siveltimenkäyttö oli vahvaa ja tauluissa enemmän tulkintaa. Sallinen ei maalannut taulujaan myyntitarkoituksessa, vaan käytti taiteilijanvapauttaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Sanoisin, että tämä Sallisen tyyli on vielä vaikeampi omaksua kuin Edelfeltin, Lenkkeri veikkaa.

Alastonmalli olisi tipauttanut miehet telineiltä

Kurssilaiset matkaavat ajassa ja taiteilijaelämissä 1800-luvulta 1980-luvulle. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia työtiloja ja esikuvataiteilijoita. Kurssisaliin on lavastettu ajankuvaa ja kerätty tietoa esimerkiksi eri taiteilijoiden väripaletin koostumuksesta.

Ihan kaikkia opettajan aikeita ei valitettavasti voitu toteuttaa. 1940-luvun boheemitaiteilija Yrjö Saarinen tunnetaan ronskeista alastonkuvistaan, ja vaikka Serlachius-kurssilaistenkin piti alunperin päästä maalaamaan alastonta naista hänen jalanjäljissään, ajatuksesta jouduttiin luopumaan.

- Tämä tila on ihan liian avoin. Ikkunoita on joka suuntaan, pihaan ja kaduille ja läheiselle työmaalle. Alastonmallin käyttäminen olisi saattanut aiheutaa liikaa hämmennystä ja huomiota, ja ties vaikka rakennusmiehet olisivat tippuneet telineiltään, Riikka Lenkkeri nauraa.

Joka kautta kokeilemaan

Maija Tamminen hahmottelee kahta luonnosta Edelfeltin Tyttö ja kissa -asetelmasta. Kultakauden taide on hänen oma suosikkikautensa.

- Se innostaa ja inspiroi. Sen sijaan modernia taidetta en ymmärrä yhtään, vaikka kuinka yritän.

Tamminen aikoo kuitenkin hyödyntää kurssin tarjoamat mahdollisuudet viimeistä piirtoa myöten ja käydä kokeilemassa joka kauden ateljeita ja maalaustekniikoita. Myös sitä modernia taidetta.

- Jos vaikka syttyisi siihenkin, Tamminen hymyilee.