Suomen viimeinen kauppalaiva seilaa Helsingin ja Sipoon vesillä

Karhusaaresta matkaan lähtevän Kauppalaiva Christinan paras sesonki kestää vain kolme viikkoa heinäkuussa. Tällöin töitä paiskitaan lähes vuorokauden ympäri. Lopettamista ei ole harkittu, mutta jatko on vuosittain vaakalaudalla.

vesikulkuneuvot
Monessa paikassa ihmiset kerääntyvät laiturille odottamaan laivan saapumista.
Monessa paikassa ihmiset kerääntyvät laiturille odottamaan laivan saapumista.YLE

Kelluvan lähikaupan aamuvarhaisella alkava kierros kulkee päivän mittaan yli 20 laiturin kautta. Osa ulkosaariston asukkaista elää kesän täysin laivan kuljettamien tarvikkeiden varassa.

Helsingin moottorivenekerhon saaressa Girsholmenissa Heikki Laine on kaupan vakioasiakkaita. Mies on ottamassa laivaa vastaan laiturilla aikaisesta ajasta huolimatta. Ostoskoriin päätyy peruselintarvikkeiden lisäksi hillomunkkeja.

– Täällä on tottakai kauppaveneen munkit. Eihän tämä päivä lähde käyntiin ilman munkkikahveja, Laine myhäilee.

Ruokavarastojen täydentämisen lisäksi kauppareissulla on suuri sosiaalinen merkitys.

– Me keräännytään tähän puoli tuntia ennen odottamaan kauppista ja turistaan kaikenlaista ja sitten vielä henkilökunnan kanssa muutama sana vaihdetaan, Laine selittää saarelaisten rutiineja.

Lilla Korpholmenissa kolmivuotias Joonatan Kuukka odottaa isänsä sylissä malttamattomana pääsyä jäätelöostoksille. Isä Kari Kuukka selittää, että kauppalaivalla käynti on aina suuri tapahtuma.

– Tämä on ihan ehdoton. Me eilen ryntäsimme, kun lähdimme illalla Porvoosta. Tulimme ajoissa tänne vain sen takia, että tänä aamuna päästäisiin kauppalaivalle.

Sylissä Joonatan alkaa käydä levottomaksi ja parivaljakko painuu laivan uumeniin.

48 kesää kauppalaivalla

Tervehdykset kaikuvat Christinan saapuessa laituriin.

– Huomenta! God morgon!

Kauppias Siv Ahonen on viettänyt lähes koko ikänsä kauppalaivalla. Nyt menossa on 48 kesä. Asiakkaat ovat tulleet tutuiksi ja osa on muuttunut vähitellen jopa ystäviksi.

– Olen nähnyt monta sukupolvea. Kolme ja neljäs tulossa jo, Ahonen laskeskelee.

Leppoisasta tunnelmasta huolimatta kaupankäynti vaatii voimia. Laivan kolmihenkinen miehistö paiskii töitä kuusi päivää viikossa kolmella eri reitillä. Oman väen kesken ei lasketa työtunteja. Laivan kippari Enska Mäntylä viettää ruorissa koko kesälomansa.

– Me olemme ehkä semmoiset kymmenestä neljääntoista tuntia normaalisti merellä, mutta päivähän on alkanut jo paljon sitä ennen käynnillä tuoretukussa ja jatkuu pitkään iltaan laivaa pakatessa.

Muutama vuosikymmen sitten alueella käytiin kauppaa vielä useamman laivan voimin. Nyt muut ovat luovuttaneet. Christinankaan tulevaisuus ei ole varma, toteaa kauppias Siv Ahonen.

– Me olemme 48 vuotta ottaneet aina vuosi kerrallaan ja sitten katsotaan joulun jälkeen, että miten saadaan homma järjestykseen. Se on aina vaikea sanoa. Mutta tietysti sen pitäisi kannattaa, että tappiolla ei voi tehdä.

Leipää, porkkanoita, kaasua, lautoja...

Laivan kyydissä kulkee elintarvikkeiden lisäksi tilauksesta jos jotakin saarissa tarpeellista. Tänä aamuna viedään kiukaaseen kiviä ja laituriin lautoja.

– Onhan se paljon järkevämpää, että me tuodaan ne tässä samalla, kun me tänne tullaan. Mantereelle on 15 kilometrin matka. Jos lähtee ajamaan edestakaisin muutaman lankun takia, niin eihän siinä ole ainakaan ympäristön kannalta mitään järkeä, Enska Mäntylä selittää.

Saariston lapsille tärkeimpiä ovat kuitenkin laivan tuomat herkut. Jäätelöarkun kansi käy koko päivän tiuhaan.

Lähteet: YLE Helsinki