Kulttuurilehtikatsaus 5.7.2010

Kulttuurilehtikatsauksessa istutaan tänään sekä ruoka- että pelipöytään. Onko ruoka korvannut uskonnon? Entä pitäisikö pelikulttuuri tunnustaa tosikultturiksi? Lisäksi luodataan kuninkaallisia fanittavien sielunelämää.

kulttuuri

Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan, kokoomuksen kansanedustajan Raija Vahasalo mukaan Suomi elää kulttuurin kulta-aikaa. Vahasalo puhui Teoston kesäkuisessa seminaarissa, josta kertoo Kriitikin uutisten tuorein numero. Vahasalon mukaan kulttuuri- ja innovaatioteollisuuden osuus kasvaa kansantaloudessa ja päämääränä on vahvistaa kulttuurin vientiä ja yrittäjyyttä.

Kirjailija-tutkija Virpi Hämeen-Anttila sen sijaan käytti ankeuttajan puheenvuoron, Kritiikin uutiset kirjoittaa. Hämeen-Anttilan mukaan hallitus ja eduskunta sälyttävät kulttuurille ja taiteelle niin paljon tehtäviä ja velvollisuuksia, että heikompaa huimaa. Taiteen tehtävä ei ole tuottaa sovellutuksia kuluttajan käytettäviksi, Hämeen-Anttila sanoo.

Jos taide on kuorrutus, sen voi aina heittää tarpeettomana pois kun siihen kyllästyy. Pohjimmiltaan taide on kuitenkin yhtä välttämätön kuin hiiva leivässä, referoi Kritiikin uutiset Virpi Hämeen-Anttilan puhetta Teoston seminaarissa.

Ruokajumalaa palvelemassa

Leipään viittaa myös Vivi-Ann Sjögren Ny Tid -lehden kolumnissa. Hän kysyy, onko ruoka korvannut uskonnon. Hänen mukaansa siltä välillä tuntuu, vaikka uskon sijasta vakaumusta rakennetaankin nyt tiedolle.

Syöminen on nykyisin sellainen sarja tieteellisiä, taloudellisia ja poliittisia kysymyksiä, että harvalla meistä on kykyä niiden ratkaisemiseen. Aiemmin sanottiin, ettei ihminen elä yksin leivästä. Nyt sanotaan, että leipä on kuolemaksi. Tai ainakin sanotaan, että pois hiilihydraatit ruokapöydästä, Sjögren kirjoittaa.

Uudella uskonnolla on muutkin käskynsä. Yhdeksi Sjögren näkee autuuden tavoittelun ruokavalioiden avulla. Niillä on myös saarnaajansa, ja siitä syntyykin toinen käsky: Mitä minä en syö, sitä ei sinunkaan syömän pidä. Näin Vivi-Ann Sjögren Ny Tid -lehdessä.

Ymmärrys ja intohimo pyörittävät pelejä

Ruokapöydästä pelipöytään. Pelit ovat Kulttuurivihkojen aihe. Lehti kysyy eikö olisi aika ryhtyä puhumaan pelikulttuurista niin kuin kulttuurista puhutaan.

Teemansa Kulttuurivihkot alustaa lainauksella Georg Wilhelm Freidrich Hegeliltä runsaan 300 vuoden takaa. Näin Hegel kirjoitti: ”Taipumus korttipeliin on yksi aikamme luonteen pääpiirteistä. Ymmärrys ja intohimo ovat sielun ominaisuuksista ne, jotka siinä toimivat. Jokainen voi päästä perille säännöistä ja soveltaa niitä joka hetki arvostelukykynsä avulla. Kiintoisaksi pelin tekee useimmille intohimo.”

Tästä Hegelin lausumasta Kulttuurivihkot laajentaa pelin pohdiskelun koskemaan muun muassa digitaalisia pelejä, joita tutkimusten mukaan pelaa 51 prosenttia suomalaisista, ja jalkapallon MM-kisoja, joissa toimittaja Jussi Ojaheimon mukaan poliittisesti korrekteinta olisi, jos kaikki pelaisivat samassa joukkueessa.

Kuninkaallisten fanitus on valtion etu

Palataan lopuksi vielä kerran prinsessahäihin Tukholmaan. Suomen Kuvalehdessä pohditaan kruununprinsessa Victorian avioitumista fanittamisen näkökulmasta.

Faniudesta väitöskirjansa tehnyt Kaarina Nikunen kertoo, että naiset ihailevat kuninkaallisia enemmän kuin miehet, mutta fanittaminen itsessään on universaali ilmiö, eikä se enää kuulu vain nuorille. Kuninkaallisten fanitus eroaa muusta ihailusta siten, että siinä valtio osallistuu aktiivisesti ihailun synnyttämiseen.

Kaikki eivät kuitenkaan nouse ihailun kohteeksi, vaan kuninkaallisen pitää olla samaan aikaan sekä riittävän erilainen ihailtavaksi että riittävän samanlainen samaistumiskohteeksi. Victoria on kokenut elämässään vaikeita asioita, kuten anoreksian, ja on siksi hyvä kohde fanittajalle, mediatutkija Kaarina Nikunen analysoi Suomen Kuvalehdessä.

Lähteet: Kultakuume / Anniina Wallius

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus