1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. palokunnat

Leiri-into syttyi Taruksella

Lähes neljä tuhatta palokuntanuorta on kokoontunut suurleirille Padasjoelle. Osanottajia on ympäri Suomea ja myös ulkomailta. Leirillä opetellaan erilaisia palomiestaitoja sekä teoriassa että käytännössä. Palokuntaharrastus kiinnostaa nuoria, mutta monilla pienemmillä paikkakunnilla VPK-toimintaan kaivataan lisää väkeä.

Tuleva vpk-lainen tarvitsee ensiaputaitoja. Kuva: YLE / Juha-Petri Koponen

Palokuntanuoret kokoontuvat joka neljäs vuosi suurleirille. Tällä kertaa tapahtuma pidetään Padasjoella, Taruksen leirialueella. Tapahtuma vaatii onnistuakseen satamäärin vapaaehtoisia. Leiri on eräänlainen kunta kunnan sisällä. Alueella on oma sairaala, oma radiokanava, yli 20 000 päiväannosta valmistava keittiö ja löytyypä oma kirkkokin.

Viikon mittaisen leirin aikana sammutetaan paloja niin käytännön harjoituksissa kuin teoriaopiskeluna paperillakin. Samalla opitaan monia palomiehen työhön liittyviä asioita, kuten ensiapua, kertoo Anni Kettunen Inkeroisten VPK:sta.

- Mä oon oppinut hengitystieavauksen, että ihminen käännetään kyljelleen.

Anni on ollut palokuntanuorissa puoli vuotta. Sinä aikana on jo tehty savusulkellusta ja opittu miten sammutetaan rasvapalo.

Uusia palokuntalaisia tarvitaan

Palokuntaharrastus on viime vuodet ollut pienessä nosteessa. Tällä hetkellä Suomessa on kaikkiaan reilut 20 000 vapaapalokuntatoimintaa harrastavaa nuorta. Ongelmana on, että samalla kun eteläisessä Suomessa nuoria kyllä riittää, pienemmillä paikkakunnilla tulevia brankkareita tarvittaisiin lisää, kertoo leirinjohtaja Risto Vesalainen.

Moni nuori saa VPK-kipinän verenperintönä, mutta myös kaverien kautta, kuten kävi nurmijärveläiselle Oskari Lahtiselle.

- Mun yks parhaista kavereista oli VPK:ssa, se kertoi mulle ja mä tulin kanssa.

Viisipäiväinen tapahtuma on monelle kesän kohokohta. Pelkkää pänttäämistä ja hikoilua leiri ei ole, lähes yhtä tärkeää on pitää hauskaa ja tavata vaikkapa ulkomaalaisia palokuntanuoria, joita on tullut kolmisensataa Venäjältä ja Saksasta. Yhteiseksi kieleksi käy yhteinen harrastus, kertoo vihtiläinen Eetu Toivonen.

- Saksalaiset leiriläiset eivät osaa suomea eikä me saksaa. Käytetään sitten suomea ja elekieltä.