Kirsi Kunnas: Runo on hitaan työn tulos

Kajaanin Runoviikon odotettu kunniavieras oli Suven runoilija 2010, koko kansan rakastama akateemikko Kirsi Kunnas. Runoilija ylistää sydämestään suomen kieltä, koska se on niin taipuisa ja elastinen.

kulttuuri
Ihmiset luulevat, että runo syntyy tuosta vaan, sanoo Kirsi Kunnas.
Ihmiset luulevat, että runo syntyy tuosta vaan, sanoo Kirsi Kunnas.YLE / Henri Kirkanen

Kirsi Kunnas oli klassikko jo kauan ennen kuin hänestä tuli akateemikko 85 vuotiaana. Monet, vähän vanhemmatkin, muistavat hänet erityisesti lastenkirjoistaan ja keskeislyriikastaan. Omien sanojensa mukaan hän on runoilija vain ajoittain, sillä elämässä on paljon muutakin tekemistä.

Kulttuurikylpyä pienestä pitäen

Hänen vanhempansa olivat kuvataiteilijoita ja kotona vieraili yleensä vain taiteilijoita ja kirjailijoita, joten oli kutakuinkin itsestään selvää, että hänestäkin tulee kuvataiteilija. Opiskelut Ateneumissa katkesivat kuitenkin jo reilun vuoden jälkeen keuhkosairauteen. Hoito ja opiskelujaksot vuorottelivat. Sitten väliin tuli myös sota. Kirsi oivalsi onneksemme, että myös kielellä voi kuvittaa ja maalata. Tähän mennessä hän on julkaissut kymmeniä teoksia sekä suomentanut lukuisia kirjoja mm. Lorcaa.

Lapsuus oli yhtä muuttoa

Isä ja äiti olivat melkoisen boheemeja taiteilijoita. Pula-aikaa kun elettiin, niin joka kesä muutettiin pienelle mökille Turun saaristoon ja kaupungin vuokra-asunto annettiin pois, sillä kolmen kuukauden vuokra oli iso säästö perheelle. Loppukesästä äiti lähti taas viikkoa ennen etsimään uutta vuokra-asuntoa perheelle. Kirsille tulivat tutuiksi useimmat Etu- ja Taka-Töölönkin talot, sillä muuttoja oli lukuisia.

Ensin tulee kuva ja sitten runo

Työtavoistaan Kirsi Kunnas kertoo, että ensin tulee mielikuva tai kuva. Siitä sitten siitä kerrotaan sanoilla tai runolla, ei pensselillä. Kun hänen poikansa Martti ja Mikko Syrjä olivat pieniä, hän ei muista sepittäneensä heille tarinoita. Hän on ennen muuta kirjoittaja ja tarinat eivät tule tuosta vaan, vaan ne on ensin kirjoitettava. Onneksi ”Tiitiäisen satupuu” oli kirjoitettu jo enne poikien syntymää. Tunnettuahan on, että pojilla on sana hallussaan. Ehkä niillä on vähän sellaisia geenejä, sanoo Kirsi, sillä poikien isän, kirjailija Jaakko Syrjän koko suvulla on näppärä kieli.

Lapsille on hauskempi kirjoittaa

Kirsi Kunnas kertoo olevansa onnellinen kuin lapsi, kun saa kirjoittaa lapsille. Silloin mieleen tulee niitä oman lapsuuden viipeitä. Silloin kokee sitä samaa riemua, kun joku asia oli lapsena ihmetyttänyt ja kummastuttanut ja sitten sanat loksahtavat paikoilleen ja tulee se kielen oivallus. Onhan se hauskaa, vakuuttaa runoilija.

Mistä on hyvä runo tehty

Sitä ei pysty sanomaan se on aina ihme minullekin, hämmästelee Kirsi Kunnas. Se on jokin sisäinen viritys, joka panee ihmisen kirjoittamaan. Kirjoittaminen ei aina tuota tulosta. Kaikki luulevat että runot ovat niin helppoja ja että ne tulevat tuosta vaan hihasta. Kyllä niissä on tehty kauheasti työtä, että saa sen kiteytettyä. Runo on hitaan työn tulos, kiteyttää Kirsi Kunnas.

Lähteet: YLE Kainuu / Henri Kirkanen