1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Hämeenlinnan ratavarren kukkaloisto ei kuihdu heinäkuun helteelläkään

Hämeenlinnassa aseman ja Aulangon välillä rantareitin kulkijoita on koko kesän ihastuttanut näyttävien kukkien paljous. Kukinta jatkuu, kukkiva lajisto vain on vaihtunut. Jo useamman vuoden ajan kasvien ystävät ovat tienneet ratavarren erikoisten ja harvoin nähtävien kukkien kasvupaikkana.

Jo ennen juhannusta kukkinut Hämeenlinnan rantareitin värittävä neidonkieli kukkii täyttä päivää heinäkuun puolivälissä Kuva: YLE / Markku Karvonen

Ratapenkka viereisine ketoineen on kuivaa, aurinkoista ja ravinneköyhää. Se on suotuisa kasvuympäristö kukille, jotka eivät pysty kilpailemaan heinien ja muiden rehevämpien maiden kasvien kanssa. Siksi se on useiden ketokasvien turvapaikka. Raskaan vihreyden sijaan ratavartta ovat kesän ajan täplittäneet kukkien värit.

Osa kasveista on yleisiä ja perinteisiä niittykasveja. Ratavarressa kukkivat heinäkuun puolivälissä mm. matarat, kookas pietaryrtti, kissankellot, marunat, kuismat, virnat ja nätkelmät. Niiden lisänä on joukko harvinaisuuksia ja tulokaslajeja. Jo Venäjän vallan aikana junat toivat tullessaan kaukaisten kasvien siemeniä, jotka itivät radan varressa.

Useat harvinaisuuksista ovat melko pieniä ja huomaamattomiakin kasveja. Sen sijaan kookkaat kasvit herättävät huomiota. Niiden äärelle on jatkuvasti pysähtynyt ihmettelijöitä ja ihailijoita. Rantareitti on kaupungin suosituin ulkoilureitti.

Vanajaveden varrella rantareitin kuiva penger hohtaa sinisävyisenä, kun neidonkieli jatkaa alkukesällä alkanutta kukintaansa. Se on eurooppalainen uustulokas Etelä-Suomen tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla. Paikoin maisema on valkoisenaan, kun harmiot ovat saaneet hiekkamaassa jalansijaa. Harmio on yleinen lähes koko Euroopassa, meille se lienee levinnyt venäjältä rehuviljan mukana. Myös nurmikohokki valkoisine kukkineen keventää maisemaa.

Mäkitervakon violetit kentät ovat lakastuneet, samoin näyttävä lupiinien kukinta on pääosin ohi. Juhannuksen alla laajat alueet olivat keltaisenaan maitetta ja masmaloa. Nyt keltaväriä levittää kaunis kelta-apila. Ketoneilikka on perinteinen ketokasvi, joka viihtyy radan varressa laajoina laikkuina.

Ehkä eniten tällä hetkellä ihastuttavat ratavarteen levinneet tarhasinivalvatit, joiden vaaleansiniset kukat huojuvat muiden yläpuolella. Se lienee nimensä mukaisesti tarhakarkulainen. Violetti ahdekaunokki viihtyy sekä ratapenkassa että Vanajaveden rantapenkereellä.

Ukontulikukat ovat kuin viesti menneisyydestä, ne viihtyvät usein vanhoilla asuinpaikoilla. Ne ovat heinäkuun puolivälissä puhkeamassa komeimpaan kukkaansa. Tulikukan nimi saattaa viitata muinaiseen käyttöön tervaan kastettuna soihtuna. Yllättäen radan varresta tapaa yleisenä metsänätkelmiä, joille kuiva paahteinen kasvuympäristö on vieras.