Hirttopuu säästyi aktivistin muistomerkiksi

Keminmaalainen kansalaisaktivisti Taavetti Lukkarinen hirtettiin Oulun Kontinkankaalla varoittavana esimerkkinä vuonna 1916. Tänä kesänä Lukkarinen nousi taas otsikoihin, kun hänen hirttopuukseen mainittu mänty säästyi moottorisahalta.

Joni Skiftesvik
Metsikkö työmaan keskellä on Taavetti Lukkarisen hirttopaikka. Rakennustyömaa on Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikön tontilla.YLE / Matti Sunnari

Lukkarisen hirttopuun ympäristöstä Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikön tontilta kaadettiin puita lisärakennuksen tieltä. Rautakaiteella suojeltu mänty ei kuitenkaan jäänyt kehityksen jalkoihin, vaan seisoo yhä tsaarivallan uhrin muistomerkkinä.

Nykyisin Keminmaahan kuuluvassa Lautiosaaressa asunut Taavetti Lukkarinen hirtettiin lokakuun toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä vuonna 1916 Kontinkankaalla. Tuomio tuli Muurmannin ratatyömaalta karanneiden saksalaisten sotavankien salakuljettamisesta Suomen kautta Ruotsiin.

Lukkarinen auttoi maksusta - ja periaatteesta?

Muurmannin ratatyömaalla vankeja oli tuhat määrin ja heitä karkasi paljon. Osa yritti omin avuin Suomen läpi Ruotsin puolelle. Osa sai apua suomalaisilta.

Karkulaisten kuljettamisesta hirtetty Taavetti Lukkarinen syntyi Nilsiässä, mutta asui ja vaikutti nykyisen Keminmaan Lautiosaaressa. Kemi Oy:n työnjohtajana työskennellyt Lukkarinen oli naimisissa ja hänellä oli ainakin yksi tyttö.

Eräiden tietojen mukaan Taavetti Lukkarinen olisi työskennellyt myös rahtimiehenä, ajaen rahtia Kantalahdesta Suomen puolelle.

- Uskoakseni se pitää paikkansa, koska monet karanneet sotavangit saivat kyydin Taavetin reessä, arvelee Joni Skiftesvik.

Taavetti Lukkarinen sai maksun karanneiden vankien kyyditsemisestä. Hänen on arveltu olleen myös jääkärivärväri, joka salakuljetti siinä ohessa myös vankeja.

Konduktööri narautti koti-ikäväisen karkulaisen

- Taavetin kiinnijäämisessä oli paljon huonoa tuuria, mutta myös virkaintoisen konstaapelin sormet olivat pelissä, kertoo Joni Skiftesvik

Taavetti oli kätkenyt kolme karannutta vankia rekeensä. Reki oli nostettu Rovaniemellä Kemiin päin menevän junan tavaravaunuun. Koivussa juna pysähtyi ja rekeä piti jostakin syystä siirtää.

Vangit paljastuivat ja innokas konstaapeli yritti pidättää Taavetin, joka kuitenkin pääsi karkuun ja pakeni Ruotsiin. Tämä tapahtui Tapaninpäivänä 1915. Kevätkauden 1916 Taavetti piileskeli Ruotsissa.

- Sanotaan että koti-ikävä ajoi hänet takaisin suomeen, kertoo Skiftesvik.

Hän tuli etelän kautta. Pelätessään Venäläisten järjestämiä junatarkastuksia Oulun asemalla hän päätti hyppätä junasta ennen Oulua.

Virkaintoinen konduktööri kuitenkin näki sen ja käräytti hänet. Poliisit pistivät Taavetin putkaan, mistä Lukkarinen aikanaan päätyi hirttoköyden jatkoksi.

Vaaralliselle aktivistille ei vieraita sallittu

Taavetti Lukkarista pidettiin Oulun lääninvankilassa. Kun hänen vaimonsa yritti päästä tyttärensä kanssa katsomaan miestään, se evättiin.

Perimätiedon mukaan jopa silloinen kuvernööri Axel Fabian af Enehjelm oli sitä vastaan. "Ei niin vaaralliselle vangille voinut suoda vieraita", kerrotaan perustellun.

- Kaikki tapahtumat pidättämisestä eteenpäin olivat varoittavan esimerkin rakentamista suomalaisille aktivisteille, kertoo Joni Skiftesvik.

Ankara tuomio annettiin pelotukseksi niille jotka yrittivät vehkeillä tsaaria vastaan. Venäläisen kenttäoikeuden langettaman tuomion oikeellisuudesta on oltu montaa mieltä.

- On sanottu, että paikallinen kuvernööri af Enehjelm olisi voinut vaikuttaa tuomioon lieventävästi, mutta asiakirjojen mukaan hän ei tehnyt mitään Lukkarisen pelastamiseksi, kertoo Skiftesvik.

Tuomion täytäntöönpanon jälkeen Taavetti Lukkarinen haudattiin hirttopuunsa juureen. Suomen itsenäistyttyä 1917 hauta avattiin ja hänet haudattiin uudestaan Oulun hautausmaalle juhlallisin menoin.

Paaden hautausmaalle on pystyttänyt Oulun seudun rintamamiehet. Haudalle tuodaan kukkia ja kynttilöitä vielä tänäkin päivänä.

Surullinen tarina liikutti kirjailijan mummoa

Joni Skiftesvikille Taavetti Lukkarisen tarina on tullut tutuksi lapsuudessa. Hänen mummonsa muisteli ja kertoi usein liikuttuneena Taavetti-rukan surkeasta kohtalosta. Mummo asui hirttopaikan lähellä Kontinkankaalla.

- Lehtimiehenä ollessani tein jutun Taavetti Lukkarisesta, muistaa Joni Skiftesvik.

- Kun kirjallinen urani alkoi, ei Taavetti jättänyt rauhaan. Etsin hänestä lisää materiaalia tavoitteena kirjoittaa dokumenttipohjainen romaani Taavetti Lukkarisen kohtalosta.

Tiedot kuitenkin olivat suhteellisen hataria ja ja puutteellisia, eivätkä olisi tehneet oikeutta hänelle, joten kirjailija muutti suunnitelmaa. Päähenkilön nimi vaihtui, Lukkarisesta tuli Vakkuri.

- Sillä tavalla vapauduin faktan asettamista vaatimuksista. Kirjan aihe on sama ja tapahtumat ajoittuvat samaan aikaan ja samoihin maisemiin, mutta Taavetti Lukkarisen elämästä se ei kerro.

Teos Isäni, sankari ilmestyi 1987.

Lähteet: YLE Perämeri