Ulkokrunni on tärkeä merihanhien turvapaikka

Iin Ulkokrunnit ja Hailuoto keräävät sulkimaan keskikesällä yli 4000 merihanhea. Linnut hakeutuvat turvalliseen paikkaan, koska ne eivät voi lentää sulkienvaihdon aikana. Laji oli 40-luvulla sukupuuton partaalla.

luonto
Hanhipoikue Ulkokrunnilla.
Hanhipoikue Ulkokrunnilla.Elja Herva

IiPerämeren merihanhikanta voi hyvin. Toisin oli 1940-luvulla, jolloin laji oli metsästyksen ja munien keruun takia lähes sukupuuton partaalla.

Vuonna 1947 merihanhi rauhoitettiin kokonaan, mutta jo sitä ennen oli elpyminen alkanut Maakrunni-säätiön aloittaman Krunnien suojelualueen perustamisen jälkeen vuonna 1937.

Nykyisin Ulkokrunnien ja Hailuodon kareilla sulkii keskikesällä parhaimmillaan yli 4000 merihanhea.Krunnien merkitys merihanhen vaikempien aikojen turvapaikkana oli suuri.

Krunnit merihankelle tärkeä

Krunnien merkitys merihanhen vaikeimpien aikojen turvapaikkana oli aikoinaan Perämerellä suuri. Saarilla lintukuvauksen 40 vuotta sitten aloittanut oululainen Elja Herva kertoo, että turvapaikoista käsin merihanhi on levinnyt myös laajemmin Perämeren rannikoille.

- Alkuvaiheessa tämä oli selvä turvapaikka merihanhelle ja se toi siemenen tähän Liminganlahden ja Hailuodon pohjoispuolelle. Tästä se on levinnyt esimerkiksi tuohon rannikolle jossa se taas nykyään pesii.

- Suurin muutos on näkynyt juuri tässä sulkivien hanhien määrässä että se on 70-luvulta noussut noin kymmenkertaiseksi se mitä tässä saattaa yhdellä kertaa näkyä, kertoo ensimmäisen kerran vuonna 1970 Isonkivenletossa merihanhia kuvannut Herva.

Enimmillään pelkästään Ulkokrunnin karikoissa on laskettu 1500 sulkivaa merihanhea. Laji menestyy, vaikka se on haluttu saalis elokuussa kautensa aloittaville vesilinnun pyytäjille.

Hanhet muuttavat ennen metsästyskautta

Merihanhi välttyy hauleilta ja luodeilta, koska iso osa pesimättömistä linnuista lähtee jo heinäkuussa etelään. Myös pesineet hanhet poikasineen starttaavat yleensä Perämereltä ennen pyyntikauden alkua. Aikaiseen lähtöön lienee vaikuttanut myös ilmastonmuutos.

Euroopan merihanhikantojen runsastumisen tärkeimpänä syynä pidetään metsästyksen vähenemistä lajin tärkeimmällä talvehtimisalueella Coto Donanan kansallispuistossa Espanjassa. Krunnien suojelun aloittaminen ennen sotia muun muassa juuri merihanhen ahdingon vuoksi tarjosi kuitenkin lajille pelastuksen Perämerellä.

Kun Herva aloitti kuvaamisen Krunneilla vuonna 1970, sadan sulkivan merihanhen parvi oli suuri ilonaihe. Tultaessa 1990-luvulle parvet olivat jo monisatapäisiä.

Tarkkaan ei tiedetä miten laajalta alueelta hanhet kokoontuvat sulkimaan Krunnin ja Hailuodon ulkoluodoille.

Lähteet: YLE Oulu