Kesätorilla ei turhia pingoteta

Keskipäivän tunnelma Rovaniemen Kauppatorilla on verkkaisen leppoisa. Vilttikirppiksen pitäjälle tori on lähinnä seurustelupaikka, muikkukauppias tienaa elantoaan.

muikku
Asiakas Heikki ja myyjä Katariina
Heikki ihailee Katariinan kirppiksen harvinaista 1950-luvun lasista mittakannua.YLE / Sauli Antikainen

Tuuli humisuttelee muikkukatosta, aurinko paistaa ja pikkuruiset muikut ritisevät rapeiksi laajalla pannulla. Järvikalastaja Jouko Lampela nostelee annosta roveeseen turkulaiselle rouvalle, jonka määränpää on Ylläs.

- Lapin Radiossa sanottiin tänään, että sillä suunnalla on lunta, kauppias valistaa asiakastaan.

Rouvaa naurattaa. Hän kertoo, että suksiakin jo harkittiin, kun asiasta kuultiin. Kahden pariskunnan porukalla ollaan liikkeellä ja Ylläksellä jakaudutaan kahtia. Naiset jäävät koiran kanssa Ylläkselle ja miehet jatkavat Utsjoelle lohta hakemaan. No, tuleeko miesten mukana jalokalaa?

- Sitä kyllä sitten riittää, rouva tietää vuosien kokemuksella.

Järvikalastajan pitkä päivä

Jouko Lampelan mukaan mansikkakauppa on käynyt torilla hurjana koko viikon. Itse hän pyytää muikkua rysällä Norvajärvellä ja Vietosella ja myy kalansa tuoreena jäävesijäähdytys -menetelmää käyttäen, pakastettuna hän ei halua tuotettaan kaupata.

- Kaks kuukautta on ollu myrskyä niin ei ole ollu hääviä rysän kans siellä pelata. Kalastaminen sinänsä on helppoa, kun on 70-luvulta asti sitä tehnyt, kaupaksi saaminen on vaikeampaa.

Jouko Lampela tekee pitkää päivää.

- Kontrastihan on sillä lailla aika jyrkkä, että eilenki lähin neljän aikaan aamulla järvelle ja sitte tuon elävät kalat torille ja täällä saapi sitten päivän pelata ihmisten kanssa niin on se aika erikoista. Ei sitä tartte ku viis tuntia nukkua ku hyvin nukkuu ja lähtee reissuun vain!

Viltti myyntitiskinä

Katariina näyttää hienoa 50-luvun lasikannua, jossa on vedelle, eri jauhoille ja jopa voisulalle omat mitta-asteikkonsa ja pohjassa näkyy patenttinumerokin. Arvoastia on keräilyharvinaisuus, mutta varkaita Katariina ei pelkää.

- Keskinäinen valvontasysteemi pelaa. Toiset myyjät vahtivat, jos välillä kääntyy selin, Katariina kertoo.

Vieressä penkillä kiireettömän oloinen Heikki pitelee paperipussia, jossa on paikkakunnan omaa uutta perunaa ja katselee Katariinan myyntimatolle.

- Kannuhan kiinnostaa kyllä...varsinkin, jos siinä olis sisällä jotain! Mutta tuollaiset kirjaillut Lapin villasukat voisin ostaa. Ne olis mukavat sisäsukat talvella takan lämmössä, Heikki tunnelmoi. Aaamuinen lumisade Pohjois-Lapissa on tuonut talven mieleen.

Katariina keksi alkaa pitää vilttikirppistä kesän ratoksi katsellessaan torielämää Helmi-kammarista, jossa hän on ollut vapaaehtoistyöntekijänä. Suuria voittoja hän ei tavoittele.

- Ihmiset on avoimia ja ne juttelee paljon. Ei se osto ole päätarkoitus, vaan se on ihan tämä tämmönen seurustelumuoto.

Lähteet: YLE Lappi / Hillevi Antikainen