1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Viileä norsu käy helteellä kuumana

Norsuni Abu Simppeli käy kuumana. Se johtuu näistä säistä, yleensä fantti on ihan viilee. Ennen kaikkea siksi, että sillä on kaiket päivät pää syvällä jääkaapissa.

Kotimaan uutiset
Harri Närhi

- Tajuut sä, sahib, ettei näin hikistä ollut edes savannilla. Paitsi varjossa.

Vaikuttaa, että Simppeli on ymmärtänyt jotain ihan väärin.

- Eihän nyt varjossa voi kuumempi olla. Se on toisinpäin.

Unohdan, ettei sille koskaan kannattaisi väittää vastaan. Nytkin se muuttuu ärhäkän oloiseksi ja käy väriltään vaaleanpunaiseksi. Alkaa muistuttaa niitä pinkkejä elefantteja, joita toisinaan näkee Tornin baaritiskillä notkumassa.

- Kyllä savannilla oli. Siellä oli niin verran vähän varjoa, että joka ainoan akaasian alla goisaili joku gepardi tai muu leijonalauma. Ne piti ensin potkia sieltä syrjään, että pääsi itse edes hetkeksi päikkäreille. Oletkos koskaan yrittänyt potkia jellonia pois jaloista? Siinä tulee kuule tosi kuuma. Ni että savannilla on kyllä varjossa kuumempi.

Ahaa, tämä on taas tätä. Norsu purkaa tuskastumistaan johonkin asiaan, mille ei mitään mahda. Arvaan, että lisää on tulossa.

- Ja miksi nyt paistaa aurinko, kun on tultu taas stadiin, sanohan, sahib, se! Helppohan se oli jonkun Dannyn laulaa, että Polttaa kesäkatu kuuma, kun sen ei tarvinnut olla koko ajan näin paksussa nahkapuvussa. Tähän ei minkään pimun ilmaantuminen illan viileyttä tuo. Eikä tätä saa pois kuin nylkemällä!

Norsun puna tummuu entisestään.

- Myönnä vaan, sahib, että sä se koko loman ajan sanoit, että sääennustuksiin voi nykyään luottaa! Ja sitten satuttiin moottoripyörällä niin moneen sateeseen, ettei savannilla edes sadekautena tule niin paljo vettä. Sellasiin ukkospuuskiin ajeltiin, että niissä kaatuis parempikin pyörä kuin toi sun! Ja siinä oli sentään elefantti takapenkillä!

Tämä on se vaihe, jossa pitäisi osata lopettaa. Mutta minua saa loukata, vaan pyörääni ei.

Siksi sanon norsulle:

- Itsepähän halusit mukaan päästä! Kyllä minä kyselin kaupoista pyörää, joka olisi sopiva kolmen tonnin elopainon kuskaamiseen. Mutta siellä vain naureskeltiin ja joku ehdotti sirkusvaunua perässä hinattavaksi! Yhdestä liikkeestä soittivat jopa ambulanssin. Minkä minä säille voin tai sille, ettet halua yhtään laihduttaa, vaikka siitä on ollut niin paljon puhetta!

Nyt alan kiihtyä itse. Huomaan peilistä olevani punainen kuin paloauto.

Laihdutuskuurista puhuminen tehoaa onneksi aina Abuun. Niinpä se ei enää jatka minun morkkaamistani, vaan kohdistaa kaunansa ilmatieteen laitokseen.

- Eikö silti olisi, sahib, parempi jos vaikka vaan telkkarikanavat sopisivat toisistaan poikkeavat sääennustukset? Että jokainen voisi valita itselleen sopivimman?

Alkoi taas tulla norsumaista tuubaa kärsän täydeltä. Oli vängättävä:

- Eihän niissä silloin olisi mitään järkeä!

Mutta elefantti on taas kerran oman joutunut visionsa lumoihin, eikä siihen voi enää faktoilla vaikuttaa. Kyseessä on sama ilmiö kuin puolueohjelmissa, terve järki ja uskomattomat unelmat eivät koskaan kohtaa.

- Eihän niissä nytkään ole, sahib! Ja tällä tavalla lisättäis valinnan vapautta. Siis niiku demokratiaa, ymmärrät sä? Vuoden lopussa katsottas millä kanavalla meni ennustukset parhaiten! Hyvä, häh?

Eikä sen intoa pidättele enää mikään. Luovuuden taustallahan on niin usein tyytymättömyys.

- Sit vois, sahib, väsätä niistä ennusteista kanavan profiilia vastaavia? Niiku että ykkösellä aina ennustettais sadetta ja kylmii tuulii ja kakkosella ois puolipilvistä. Kolmosella sanottas aurinkoista, jos ostat jonkun tietyn pesukoneen tai jotain naamarasvaa. Nelosella taas luvattas joka päivälle vaaleenpunasta saippuakuplien sadetta ja kehotettas pysymään vaan sisällä ja naksuttelemaan Ostoskanavaa...

Alkaa mennä hurmoksen puolelle. Siksi poikkaisen siinä.

- Arvaat, Abu, varmaan, ettei tuollaisesta mitään tulisi. Minä ainakin haluan ihan asiallisen sääennusteen, vaikkei se paikkaansa pitäisikään.

Mutta norsu vain hihittää.

- Kuulet sä mitä sä sanot, sahib? Siis haloo, hei, ja marakateille ei puhelimeksi ruveta! Sähän puhut niinku tilastollisesta todennäköisyydestä. Että kun on haastateltu tuhatta suomalaista ja sanotaan, mikä on koko kansan mielipide. Vaikka sitä kansaa on siis, aika paljo enemmän... Mut tehdään sit niin, että annetaan joku sääarvaus ja kerrotaan lopuks, mikä siinä on virhemarginaali. Että huomenna sadetta, ennusteen virhemarginaali on kahdeksankymmentä prosenttia. Samalla tavalla, kun että jos vaalit pidettäs nyt, gallupien mukaan tulos näyttää tältä... Että poutaa luvassa.

Sitten se taas hihittää, selvästi minulle. Mutta ei se mitään, kunhan elefantti ei enää käy niin kuumana. Sen sijaan minun pannuni on taas jo aivan valkohehkuinen.

Joka taas johtuu siitä hihityksestä.

Lähteet: Harri Närhi, Ykkösaamun kolumnisti 28.7.2010

Lue seuraavaksi