Nykytaide ei kestä kymmentä vuotta

Nykytaide häviää vanhoille teoksille kirkkaasti kun kisataaan säilyvyydestä. Entisajan teokset on valmistettu oikeita aineita ja tekniikoita käyttäen, eikä konservaattorin kultaista kosketusta välttämättä tarvita sataan vuoteen.

kulttuuri
Taideteos konservaattorin pöydällä
Konservaattorin tehtävä on esimerkiksi puhdistaa teos ja korjata halkeamia kiinnittämällä värit uudestaan. Taustalla näkyvät, voimakkaassa sivuvalossa otetut kuvat auttavat konservaattoria paikallistamaan kuprut ja halkeamat.YLE / Anna Sirén

Nykyään valmistettavat taideteokset ovat tulevaisuuden konservaattoreiden työtae. Tampereen taidemuseon konservaattori Minna Rajaniemi kertoo, että nykyisin käytetyt materiaalit eivät ole kovin pitkäikäisiä.

- Teokset vaurioituvat yllättävän nopeasti ja saattavat päätyä korjailuun jo kymmenen vuoden kuluttua valmistumisestaan.

Vanhat taideteokset on sen sijaan valmistettu "oikein" pohjatöistä alkaen. Periaatteessa teos voi säilyä lähes ikuisuuden hyvänä, jos se on valmistettu oikein.

- Osa vanhojen mestareiden teoksista on edelleen autenttisessa kunnossa. Itsekin olen saanut käsiini sata vuotta vanhoja teoksia, joille ei ole koskaan tehty mitään korjaustoimenpiteitä, Rajaniemi sanoo.

Taide tykkää siitä mistä ihminenkin

Jotta konservaattorin kosketusta ei ainakaan kovin äkkiä tarvittaisi, pitää taideteosten säilyttämiseen kiinnittää huomiota.

Taide viihtyy samoissa oloissa kuin ihminenkin. Tosin kesä on teoksille huonoa aikaa, Minna Rajaniemi sanoo.

- Nyt on liian kuumaa ja kosteaa. Taideteos säilyy parhaiten 45 prosentin kosteudessa ja noin 20 asteen lämpötilassa. Teoksen kannalta kaikista vaurioittavimpia olosuhteita ovat vaihtelut. Kun lämpötila tai ilmankosteus heittelevät, teos pääsee aaltoilemaan tai kutistumaan ja halkeilemaan, ja siitä seuraa rapistumista.

Pahin haurastuttaja ja haalistaja on valo.

- Valon määrää pitäisi muistaa rajoittaa kotonakin. Herkkiä töitä ei kannata sijoittaa suoraan päivänvaloon.

Mestarin sormenjälkiä ei siivota

Teos saattaa päätyä konservaattorin pöydälle monesta syystä. Taidekonservaattori voi esimerkiksi puhdistaa lian, kiinnittää mahdolliset irtoilleet värit ja suojata tai kehystää teoksen.

Joskus teosta on myös retusoitava. Silloin teokseen jää mestarin kädenjäljen lisäksi myös konservaattorin kosketus. Minna Rajaniemen mukaan asiaa ei kannata sen enempää ajatella ja suurennella.

- Olen kahdenkymmenen vuoden aikana oppinut, että parempi olla ajattelematta. En mieti tekeväni teokselle mitään henkilökohtaista, kunnioitan vain taiteilijaa ja hänen työtään.

Kaikkia teoksia ei retusoida, vaikka ne sen tarpeessa olisivatkin. Retusointipäätös riippuu muun muassa vaurion laadusta ja siitä, ja miten jälki on syntynyt.

- Jos vaurio on taiteilijan itsensä aiheuttama, tai esimerkiksi vaikka hänen sormenjälkensä, sitä ei tietenkään poisteta, Rajaniemi sanoo.

Salamavalo on myrkkyä taideteokselle

Milanolaisessa Santa Maria delle Grazie -luostarissa syntyi taannoin kohu, kun Italian pääministeri Silvio Berlusconi ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kuvauttivat itsensä, kieltoa rikkkoen, salamavalojen räiskeessä Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen edessä.

Paikallinen museoväki pöyristyi kallisarvoisen teoksen puolesta. Taidekonservaattori Minna Rajaniemi lohduttaa, että Leonardon maalaus ei vielä kertaluontoisesta räiskeestä mene pilalle, mutta myöntää, että Vatikaanin taideprofessoreiden suuttumuksessa piilee myös totuuden siemen.

- Valo, ja erityisesti paljon valoa sisältävä salamavalo on yksi haurastumiselle altistavimmista tekijöistä. Siksi Leonardon kallisarvoista maalausta suojellaankin muistaakseni täydellä pimeydellä. Taulun yllä on kohdevalot, jotka syttyvät vain silloin kun teosta katsotaan.

Viimeisen ehtoollisen joutuminen salamavalojen keskelle on huolettanut taidetuntijoita myös siksi, että kyseessä on orgaanisia aineita sisältävä maalaus.

- Orgaanista ainesta on varmasti jokaisessa teoksessa jonkin verran. Olennaista on, millä tavoin teos on suojattu ylimmältä pinnaltaan, niin sanotulta katselupinnalta. Leonardo maalasi Viimeisen ehtoollisen kuivalle seinälle, ja tämän vuoksi teos on valolle altis, Rajaniemi kertoo.

Lyhytkestoinen räiske ei teosta ehdi vahingoittaa.

- Pelkäänpä vain, että nyt kun yksi lupa on annettu, joudutaan lisää lupia myöntämään tulevaisuudessa, Minna Rajaniemi maalailee.

Kameran käyttö luvanvaraista Tampereellakin

Tamperelaisissa museoissa ei saa kuvata salamavalolla. Kuvaamista rajoitetaan paitsi teosten suojelemiseksi valolta, jonkin verran myös tekijänoikeudellisista syistä.

Nykyisin kuvia räiskitään helposti vaikka kännykkäkameralla, ja siksi valvominen on vaikeata. Kuvaamiseen joudutaan puuttumaan jonkin verran.

- Museo- ja näyttelykohtaista käytäntöä kannattaa tiedustella museon vastaanotosta, taidekonservaattori Minna Rajaniemi kehottaa.

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén