Luovalla hulluudella toipunut

Taide tuli jäädäkseen Jorma Heikkisen elämään vuonna 1976. Tuolloin Heikkinen sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, löysi pelastuksekseen kuvataiteen ja maalaa oman mielenterveytensä pitimiksi edelleen.

taide
Turkulainen Jorma Heikkinen löysi taiteesta parannuksen sairauteensa.
YLE / Niina Koskela

- Taiteella on monisyinen, positiivinen merkitys mielenterveyskuntoutujalle. Se voimaannuttaa, lohduttaa, antaa mielekästä tekemistä ja lisää itsetuntoa ja itsearvostusta, luettelee Heikkinen omia syitään, miksi kuvataide kiehtoo edelleen.

Jorma Heikkinen on saanut tunnustuspalkinnon panoksestaan vapaaehtoisessa mielenterveystyössä, erityisesti psykonomi-aatteen kehittämisestä.

- Myönnän olevani psykonomi-aatteen puolestapuhuja. Sen käytännön toimivuudesta voin ainakin luennoida.

Itsehoitoa ja vertaistukea

Psykonomia on mielenterveyskuntoutujien oma aate, joka koostuu itsehoitoideologista, vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden aatteesta. Nämä kolme asiaa toteutuvat Mielenterveyden Keskusliiton paikallisessa mielenterveystyössä. Myös näiden merkitys ja hyötykin on yleisesti myönnetty.

Heikkinen puhuu myös oman mielen itsehoidon tärkeydestä. Kuvataide, kuten muutkin luovuuden eri muodot, ovat hänen mielestään oivallisia keinoja hoitaa omaa mielenterveyttä. Heikkinen ryhtyi jakamaan tietoa myös muille. Hän kävi vuoden kestävän Taideteollisen korkeakoulun taideterapia-kurssin ja luennoi mielenterveysyhdistyksissä luovasta hulluudesta.

Kollaasit kolahtivat

Turkulaisen Jorma Heikkisen näyttely Taide on terapiaa on nähtävissä Pietarsaaressa Villa Svedenissä. Näyttelyssä on esillä 24 työtä ja toistakymmentä julistetta.

Maalauksia on syntynyt 70-luvulta lähtien. Työt ovat henkilökohtaisia, ekspressiivisiä ja melkeinpä sisäisiä kuvia. Seassa on vesiväritöitä, kollaaseja ja 90-luvulla lähtien tietokonegrafiikkaa.

Eniten Heikkisen sydän sykkii kollaaseille.

- Vanha hylätty materiaali saa kollaaseissa uuden elämän. Ne muodostavat ainakin omalle silmälle jännän kokonaisuuden.

Työt pursuavat värejä, eikä Heikkinen suostu teoksiaan tarkasti lokeroimaan.

- Nämä eivät ole kyllä millään muotoa vallitsevan taideihanteen mukaisia. Realismi on näistä aika kaukana.

Leipätaiteilijuus saa jäädä

Kauneus on taiteessakin Heikkisen mukaan jokaisen katsojan silmissä. Näyttely haastaa jokaista katsomaan omalla tavallaan. Mitään valmiita vastauksia Heikkisellä taiteen katsomiseen ei ole.

Millaisia ajatuksia Heikkinen toivoo töiden ihmisissä herättävän?

- Ehkä ajattelemaan sillä tavalla, että meissä jokaisessa asuu pieni taitelija. Kuvallinen itseilmaisu on monilla piilossakin oleva kieli. Monia asioita tai tunnetiloja ei usein pystytä sanallisesti purkamaan, mutta kuvallisesti se voi olla hyvälläkin tavalla mahdollista.

Taideterapian alalla Heikkinen haaveilee kouluttavansa itseään vielä lisää. Leipätaiteilijaksi hän ei usko koskaan ryhtyvänsä. Taide on jatkossakin Heikkiselle pelkkää terapiaa.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa