Ukrainalaisten seikkailussa mansikka muuttui mustikaksi

Sviat Maksimov ja Sergii Pylypenko opettelevat marjastamisen saloja Hyrynsalmella. Lyhyt mansikkakausi ajoi ukrainalaiset kaverukset mansikkatilalta mustikkametsään, ensimmäistä kertaa elämässään.

marjat
Sviat Maksimov ja Sergii Pylypenko
Sviat Maksimov ja Sergii Pylypenko näkivät elämänsä ensimmäiset mustikat vasta Hyrynsalmella.YLE / Hanne Kinnunen

Ukrainan huono työtilanne ajoi Sergii Pylypenkon ja Sviat Maksimovin seikkailulle Suomeen. Molemmat ovat valmistuneet yliopistosta vieraiden kielten laitokselta. Suomi on hyvässä maineessa, siksi ukrainalaisten oli helppo tehdä päätös Suomen-matkasta.

- Sergii kertoi minulle, että Suomi on mukava maa ja voimme ansaita paljon rahaa. Harkitsimme asiaa ja päätimme lähteä matkaan, ja itse asiassa pidämme Suomesta, Sviat Maksimov kertoo.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin kaverit odottivat. Ensin Pylypenko ja Maksimov menivät monen muun ukrainalaisen tavoin savolaiselle mansikkatilalle. Tilalla töissä olevalla ulkomaalaisella marjanpoimijalla pitää olla lähdeverokortti, jonka pidätysprosentti on 35. Veroprosentti riippuu kuitenkin myös muista asioista, kuten siitä kuinka kauan ulkomaalainen on töissä Suomessa. Miehiltä pidätettiin lopulta veroa 40 prosenttia ja se meni kavereilta jo yli ymmärryksen, mutta muitakin pettymyksiä tuli.

- Olosuhteet olivat huonot, siellä oli vain yksi likainen vessa ja kaksi suihkua, joista tuli likaista vettä. Se oli uskomatonta, olimme aika pettyneitä, Maksimov myöntää.

Ukrainalaiskaverit ovat oppineet reissun aikana myös muutaman sanan suomea. Heitä huvittaa kovasti se, että mansikkatila sijaitsi Kurjala -nimisessä paikassa.

- Se olikin aika kurja paikka, miehet nauravat.

Omalla autolla Savosta Kainuuseen

Mansikan huippusato meni Suomessa nopeasti ohi helteisen kesän takia. Ukrainalaiset päättivät keksiä jotain muuta tienestiä, koska viisumi oli vielä voimassa. Sviat Maksimov ja Sergii Pylypenko ehtivät olla mansikkatilalla noin kuukauden ja hankkia sen verran rahaa, että pystyivät ostamaan kahden muun kaverinsa kanssa auton. Sitten kaverukset ajoivat pohjoiseen ja päätyivät Hyrynsalmelle noin kaksi viikkoa sitten. Mustikoita miehet eivät olleet aikaisemmin nähneetkään.

- Näin elämäni ensimmäisen mustikan täällä. Myös karpalot ja puolukat ovat uusia meille, Sergii Pylypenko sanoo.

Marjastusta Sergii ja Sviat pitävät raskaana työnä. Vaikeuksia tuottaa se, että heidän täytyy ajella kymmeniä kilometrejä löytääkseen hyviä mustikkapaikkoja. Thaimaalaisia marjanpoimijoita ukrainalaiskaverit kunnioittavat ja pitävät heitä ällistyttävinä koneina.

- Mekään emme ole laiskimmasta päästä, mutta thaimaalaiset tekevät työtä, työtä, työtä ja työtä. He poimivat yötä päivää, se on ihmeellistä, Sviat Maksimov päivittelee.

Omaan mustikkasaaliiseensa ukrainalaiset ovat varsin tyytyväisiä. Molemmille riittää se, että rahat riittävät syömiseen, juomiseen ja majoitukseen. Ukrainalaiset pitävät suomalaisia pääosin kiltteinä ja auttavaisina ihmisinä, mutta he ovat kohdanneet myös vihamielisiä ihmisiä.

- Eräät naiset pysäyttivät autonsa ja käskivät meitä menemään pois yksityisalueelta, lähistöllä ei kuitenkaan ollut yhtään taloa, Maksimov kertoo.

Marjastuksen pelisäännöt ovat ukrainalaisilla tiedossa, he tietävät, että ihmisten talojen lähelle ei saa mennä poimimaan. He myös tietävät, että heillä on samanlainen oikeus metsämarjoihin kuin suomalaisillakin. Itikoista ja kipeästä selästä huolimatta molemmat miehet pitävät marjanpoimintaa joustavana ja mukavana työnä.

- Siitä voi saada hyvin rahaa ja tahdin voi määrätä itse. Voimme aloittaa heti aamusta tai vasta illalla, jos haluamme, miehet kertovat.

Vastoinkäymisistä huolimatta kaverukset saattavat tulla ensi kesänä uudestaan.

- Olen onnellinen Suomessa, Suomi on hieno maa, Sviat Maksimov sanoo.

Lähteet: YLE Kainuu / Hanne Kinnunen